keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Alan olee

Heräsin tänää ja huomasin että masennus oli tipotiessään. Keitin siinä sumpit ja tein samantien harjotusohjelmat Jukolaan saakka. Siitä sitten lenkille, tuntu ihan hyvältä olosuhteet huomioon ottaen.

Sitten hokasin että enää 2,5 viikkoa ja olen Italiassa.
Ja hotelli taitaa olla tämä.
Yritä siinä nyt sitte kun joutuu tommoseen paikkaan kolmeks viikoksi. Ei ole mullakaan helppoa taas.

Eipä muuta.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Pettymykset huuhtoo: JET SET!

Tässä tulee nyt tiukka paketti viime viikon tapahtumista. Edellisen viikon sunnuntaista lähtien ohjelmaan sisältyi kaikkiaan neljä katsastuskisaa. Tai alun perin niitä piti olla vain kolme ja homman sitä myöten selvä. Torstain Prisma-rastien jälkeen valmennusjohdolta asiaa tiedustellessani huomasin että sunnuntaina edessä olisi kärsimysnäytelmä vailla vertaa, suorastaan miljoonia tunnekuohuja sisälläni aiheuttava tapahtuma.

Lähetään liikkeelle keskiviikon sprinttikatsastuksesta. Arvelin etukäteen että se olisi itselleni paras matka, olihan viime vuodelta taskussa MM-katsastuksen neljäs ja EM-katsastuksen sekä SM-kisan kuudennet sijat. SM-maastoihin mennessä luottamus omaan kuntoon oli kohdillaan, mutta sinnehän se luottamus valui Tanhuvaaran reitin varteen. Aika tarkalleen siihen neljännen kiesin ekan ylämäen päälle mihin keskeytin. Tilanne meni siihen että keuhkot olivat kipeät vielä vuorokauden tuon keväisen klassikkokisan jälkeen. Näin ollen huomasin jännittäväni sprinttikisaa huomattava paljon, oli kuitenkin pakko onnistua. Jännitys haihtui kyllä kun aloitin verryttelyn, jalat olivat kevyet ja juoksu tuntui helpolta. Kisahan meni lähes täydellisesti, laskin että tuli tehtyä kaks kolmen sekunnin virhettä. Hävisin Tuopille (tähän vois laittaa sen lempinimen mut en mie laita, minust se on loukkaavaa) 1.16!!! Siinä kohtaa totesin että eipä ole asiaa PM:iin tässä iskussa, ihan sama mitä tekee kun ei vaan kule. Taini sano kuitenkin että lähe yrittämää ja läksinhän mie. AP laitto vielä tekstuuriviestiä että huomenna ei virhettä sekuntiakaan. Siitä läksin liikkeelle.

Prisma-rastien osalta voin sanoa että se oli pääsarjaurani paras suoritus. Ykköstä kattelin hieman ja yhelle rastille otin väärän reitin, mutta maaliin tullessani olin hyvin tyytyväinen siihen juoksuun. Oikeestaan hauskinta näissä kisoissa olikin tulla maaliin. Oli tehny hyvän juoksun ja vaikka keuhkot oli vinkunu koko matkan niin sitä tietenkin toivo että menis kärkeen tai jotain. Sprintissä kuuluttaja sano että sieltä hän tulee ja menee kymmenenneksi! Asia oli sitä myöten selviö. Prismassa taas meni neljänneksi. Ja kuuma ryhmä oli vasta tulossa. Sijoitus oli lopulta 13. ja Fööriin eroa 2.10. Tilanne oli siis semmoinen että aivan unelmaisella suorituksella voi juuri ja juuri juosta kymmenen joukkoon. Ei tyydytä uhtaan, ei niin uhtaan. Olin aatellu että tälle kaudelle pitäis kehittyä mut miehän taannuinkin. No, Salmi sano että viimisestä paikasta taistelen ja että lähe SM-pitkille. Ei auttanu muuta kuin lisätä lautaselle muutama peruna lisää Pickalan ABC:llä.


Pari päivää syötyäni olin valmis vetämään itseni täydellisesti likoon SM-erikoispitkillä. Sillä matkalla olin aiemmin sijoittunut ihan hyvin, taskussa olivat sijoitukset 4., 6., 8. ja 10. Nyt tempastaan vähintään ronssin kylkeen ajattelin etukäteen. Fiilistä laski hieman vain 2,5 tuntiin jääneet yöunet. Se olikin viikon sisään kolmas yö kun uni ei tullut silmään.

Ekalla lenkillä päätin jo että keskeytän varvaukseen. Juoksu tuntu tosi pahalta enkä pysyny millään Topin perässä. Tässä on just ongelma, perusreipasta pystyy vetämään mut jos joku lisää pikkusenkin vauhtia niin ei pysty vastaamaan uhtaan. Tippuu ihan satasella välittömästi eikä kohta nää kaveria edes isoimmilla aukeilla. No pikkuhiljaa alko tuntua että kulkee paremmin ja sain uskoteltua itelleni että jatkan. Toisen kiesin alussa juostiin Lakasen ja Kahelinin Joneksen kanssa. Siinä tuntu että vauhti on nyt kyllä liian rauhallista, läksin siinä vetämään ja saatiin Topi yllättäen kiinni. Topihan oli tehny ison koukun. Sitte homma meni niin että Topi veti, mie roikuin kuolemaa tehden parinkymmenen metrin päässä. Muut sitte siellä takana. Jossain vaiheessa muut paitsi mie ja Jones tippu ja huomasin että Topillakin alkaa painamaan. Jouduin siinä vetohommiin ja mentiin kyllä jo siinä vaiheessa erittäin hiljaa. Toisen lenkin jälkeen oltiin sijoilla 7-9. ja aattelin että jos olen seittemäs niin se voi riittää. No, siinä reilu kolme kilsaa ennen maalia sippasin totaalisesti ja jouduin pistämään kävelyksi, samoin kävi Jonekselle. Käveltiin ja koitettiin välillä hölkkää. Ikinä en ole ollut noin pahassa jamassa! Jones pysty hyppäämään takaa tulleen Joensuun peesiin mut mie en pystyny enää mihinkään. Yritin kävellä mahollisimman kovaa kunnes kolmanneks viimisellä oksensin. Kyllä siinä alko itkettämään, oli niin paha olo että luulin kuolevani sinne mettään. Pääsin kuitenkin maaliin ja menihän siinä lopussa ukkoja ohi. Hävisin viimisellä neljällä kilsalla kaheksan minuuttia Matsille! Ja voin kertoa, oli aika tarkalleen kaikki pelissä.

Tuntuu kyllä siltä että alan tästä lähtien keskittymään näihin SM-kisoihin. Ohan tässä tullu tommonen viis vuotta yritettyä ja ei oo tultu. Vitti että onkin tullu reenattua ja mietittyä näitä juttuja. Talvella kun jauhoin pyörällä ja altaassa vetoja niin aina oli viimisessä vedossa mielikuva kun vedän PM-kisojen lopussa kaikki pelissä. Oli piirretty ratoja vanhoille kartoille ja käyty niitä läpi pyörän selässä. Käyty hieronnoissa ja venytelty. Kun ei niin ei. Etenkin keväisin meikäläinen on vaikeuksissa, ei vaan kulje ja silloinhan toi kisailu on hyvinkin pitkälti syvältä ahterista. Finille nyt pitää lähteä kun on tullu ilmottauduttua ja on noi lennotkin Italian leirille varattuna.

Seuraava kisa on Jukolan viesti. Meillä pitäis olla ihan kohtuullinen joukkue siihen kisaan. Viis miestä juoksee PM-kisoissa ja siihe laitetaan meikäläinen ja Tinski. Eihän sitä ole valittu mutta mie sanon että näin se menee.
Tinski
SP
Muugenstein
Schneider
Lauenstein
JoLe
Föhr



Minkäs takia Terolla ei muuten ole lempinimeä. muutenhan meillä kaikilla on. Pitääkin kehitellä joku. Yritän tässä nyt toipua ja sen jälkeen satsaan Jukolaan. Siellä olis hyvä jos juoksu kulkis hieman paremmin. toisaalta onhan tässä tottunut vetämään pikkusen heikommallakin kululla, meneehän se mutta tuska on vaan kovempi. Ei kuitenkaan tarvi juosta niitä ratkaisevia osuuksia.

Tän viikon ohjelmassa näyttää olevan kamojen pakkaaminen, ens viikonlopusta lähtien liityn asunnottomien letkaan. Täytyy sitten elokuussa hommata joku luukku ja loisia sitä ennen tuukan lukaalissa. Sitä ennen tulossa: PITKÄ JA PIRUN KUUMA KESÄ!!!


sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Tuu pois

Meinas Pipo sanoo mut ehin ite hypätä ensin sivuun radalta. Oli kyllä aika pirun synkät maastokisat meikämannen osalta! Pitäis kulkea mut mies on siinä kunnossa että tommonen seittemän kilsaa on aivan maksimaalinen matka minkä jaksaa juosta. Sillee että jalat just ja just liikkuu...

Kyllä tässä on jotain signaaleja ja nyansseja ja muita sen semmosia näkyny ettei homma ole oikein kohillaan. Esim taannoin juoksin kakssatasia ja vaikka miten vedin niin ei menny alle kolmenkolmen! Siis aivan sensaatiomaisen heikkoa jalkaa. Siinä jos joku olis sattunu näkemään ni ei olis muuten todellakaan tienny että milloin on veto ja milloin palautus meneillään. Ja treenin jälkeen palautuu parissa sekunnissa.

Eilen alku meni hyvin, juoksin siinä kärkiporukassa ja olisko ekan kiesin jälkeen sijoitus olluna kymmenes. Muukkosen kanssa aattelin taistella nimittäin. Mut aika nopeasti alko iskeä happoa jalkaan, nousun päällä oli kuin kala kuivalla maalla ja seuraavan alamäen jälkeen ei hapot ollu laskenu yhtään (y pitää tossa kohtaa viheltää, vähän niinku sanois uhtaa). Yritin siinä taistella mut lopulta juoksu meni ihan hölkkäämiseksi ja kurvasin varikolle. Sattu siinä kohtaa olemaan tutun näkösiä kavereitakin, joskus Joensuussa nähny. Kuulemma jotain Joensuun Katajan suunnistajia, Koivusaari, Pajula, Asikkala ja Harjunen.

Loppupäivä meni aivastellessa ja keuhkot tuntu siltä että puukolla olis kaivettu syvimpiä rakkuloita myöten. Vieläkin koskee keuhkoihin ja yskiessä tulee verenmaku suuhun, sentään vuorokausi alkaa olla jo juoksusta.

Seliseli. En lähe yhtään selittelemään millään allergioilla. Mies oli tolla tasolla ja sillä selvä. Kunto oli huono, oli syyt mitkä tahansa.

Näyttää siis jälleen kerran parhaalta mahdolliselta tilanteelta PM-katsastuksia ajatellen. Onhan tässä toki kaks vuorokautta aikaa saada keuhkot ja muut limakalvostorakenteet kuntoon. Mut vaikka tää koko vuosi on oikeastaan menny aikalailla penkin alle kaikilla sektoreilla ni siitähän on suunta vain ylöspäin. Keskiviikkona vedän niin että oksennan keuhkot maalissa ulos.

AP:n kuvat löi sähköpostin tukkoon. Seuraavat otokset ovat HeikkisJarmon ottamia









Sunnuntaina valitaan ilmeisesti toi Suomen joukkue PM-kilpailuihin. Periaatteessa vois olla mahikset vihoviimiseen paikkaan vaikka tikki ei ole nyt kohillaan. Kassellaa maanantaina ni heitän sit analyysit näistä kaikista katastuksista mikäli kalareissuiltani ehdin. Sen verran voin paljastaa jo nyt että ihmettelen miten voinkaan olla näin taitava suunnistaja nykyisin ja toisaalta miten joku voi olla näin huono juoksija?

torstai 14. toukokuuta 2009

Päivät on pitkät ja leveät

Oispa muuten mukavaa huomata joskus kisan, tai vaikka harjoituksen jälkeen että perkuta vie, nyt muuten kulki! Jos vaikka jollain ihmeen tavalla kaikki ne vuosikausien lenkit kantais kerran hedelmää ja sattuis oikein yllättävänkin hyvä päivä kohille. Itellä on viimesen kerran kulkenu vuoden 2004 FinnSpringissä. Sen jälkeen vastaavaa kulkua on odoteltu kissojen ja koirien kanssa. Ei ole näkynyt.

No, eihän urheilu ole mitään tuuripeliä. Varmaan olis tässä vuosien varrella voinut tehdä asioita toisin ja näin ollen olis sitten sattunu niitä hyviä päiviä useammin kohalle. Mut onhan se mehevä ajatus että esim ens sunnuntaina kleerailis siinä Utriaisen rinnalla ekan kympin ja sitte sanois että mie vedän nyt tän viimisen kiesin pikkusen reippaammin. Tai seuraavan viikon katsastuksissa pistelis sprintissä tommosen puolisen minuuttiä Föhriä käkättimeen ja keskarilla täydellisen juoksun tehny Ikonen jäis pari minuuttia. Ihan noin äkkiseltään oliskin oikeasti aivan sensaatiomainen tikki päällänsä!

Aika monesti tulee mietiskeltyä että mitä hittoa miekin tonne lenkille taas menen. Tai juoksen vetoja, suunnistan kovaa ja hiljaa, käyräkarttaa ja sprinttiä, teen kuntopiiriä tai aukivetoja. Meen hierontaan tai kidutan itteäni jossain avannossa. Mitä ihmettä, eihän siinä ole mitn järkeä.

Ei olekaan, mut jälkikäteen on yleensä aina hyvä fiilis. Joskus jopa siinä treenin aikana tulee mieleen että onhan tää ihan hauskaa hommaa! Ainakin parempaa kuin tyhjän toimittaminen. Ja jossain elää vielä toive siitä että kulkis. Joku päivä se vielä tulee. Tai sitten ei.

Ainaskii kesällä kun laskeudun Italian vuoristosta MM-katsastuksiin. Hemoglobiini on 250, hematokriitti 100 ja lähtiessä ferritiini on otettu kuuteensataan. Paino on 58 ja hapenotto 98. Taito kuin Kettusella ja askel kuin Esko Parpalalla.

Ja eiliset kartat vielä peliin. Toivottavasti mentiin lähemmäksi kulkua kuin kauemmas siitä.


Karsinta


Vihnaali


Iltapäivän käyrä


No nii, pitää joutua jo. Hieronta tossa viideltä.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kalat Kaloineen

Joskus silloin kun olin vielä nuori tykkäsin kalastella hyvinkin paljon. Kalastin joilla ja järvillä, meret jätin muille. Sitten aloin urheilemaan enenevissä määrin ja kalastelut jäi kalamiehille. Viime syksynä innostuin uudelleen ja ehdin siinä muutamana kuulaana lokakuun päivänä koskella käymäänkin. Läpi talven olen teroitellut koukkuja ja katsellut mahdollisia kesän kalakohteita. Perhojakin olisin sitonut mutta kun en perhokalastusta harrasta.

Aivan tässä lähitulevaisuudessa loppuva, pitkä mutta yllättävänkin menestyksetön urheilu-ura jättää jälkeensä tyhjiön. Tyhjiö on täytettävä jollakin aikaa ja rahaa vievällä harrastuksella. Itse olen miettinyt kalastusta ja golfia. Siinäpä vasta sopivat hommat mulle. Toki sitten kuvioihin tulevat syystalven hiihtomatkat Baariselälle sekä talviset golf- ja suunnistusmatkat Espanjaan. Mahdollisesti Portugaliin tai Italiaan. Päätyönä ovat kuitenkin kalastus ja golf.

Eilen avattiin kausi jossain Kiihtelysvaaran perukoilla. Ei tullu mitn ja oli kylmä mut hyvän fiiliksen se anto. Nuotiot ja kaikki oli kehissä. Nythän näyttää siltä, että maanantai on muotoutunut viralliseksi luontopäiväksi, tää oli jo toinen perättäinen.

















Sitä mie oon vaan ihmetelly kun Patana meni maastoissa neloselle.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Good Good

Viikonloppu oli ja meni. KR:n miehet olivat Kolilla leirillä, teemaksi oli kuulemma otettu "viikonloppuni Taivaisena". Tahtoo sanoa käytännössä kovaa+pitkää joka päivälle. Melkein oli onnistunu, sunnuntaina oli jouduttu hieman jo taipumaan...Pikkusen epäilin että tulee tylsät ajat mutta jostain sitä tekemistä taas siunaantu ihan riittämiin. Parit kerrat kävin avannossa huljuttelemassa (alan olla aika kova siinä hommassa huom huom!), vetelin mäkivetoja, tein veryttelylenkkejä, kävin kattomassa juoksun juhlaa Joensuun maralla ja Katajan ekaa finaalia. Niin ja saunailtakin oli sekä rinttireeni sunnuntaina.

Perjantaina ostin myös Lemiläisen humppayhtyeen Stam1nan DVD-julkaisun. Mikäli jotakuta kyseinen pändi kiinnostaa niin voin suositella tätä tukevaa pakettia. Perjantai-iltana tuli tahkottua oikeastaan koko setti läpi. Ehkäpä parasta antia oli Provinssi 2006-keikka. Siinä tukka heiluu ja kitara vinkuu. Ilosaarta ootellessa sanoisin.

Tällä viikollahan vetäydyn täydelliseen SM-maastokeskittyneisyyteen. En vastaa puhelimeen, en puhu ja käytän kaiken vapaa-ajan (24h/vrk) taktiikan hiomiseen. Lisäksi kiukuttelen jatkuvasti, olen kuin perseeseen ammuttu koira. Kunnianhimoisena mutta kaikin puolin realistisena tavoitteena on piestä Muukkonen, tuo hyötyliikkuja vailla vertaa. Yhtä kaikki, tuskaa se tulee olemaan ja niin pitääkin. Tuntuupahan seuraavan viikon katastuksissa sitten helpommalta.

Hommasin semmosen Garminin gps-vehkeen. Nyt näen mistä olen juossut ja millä vauhdilla. Ei tarvi Martomaankaan enää korjailla reittiviivoja kuten taannoisen Tiomila-jutun yhteydessä. Tämän jälkeen tiedän millä puolella ojaa tai kiviaitaa on juostu, ne kun tuppaavat jäämään normaalisti unholaan. Laitetaan tohon vielä eilinen sprintti oikein viivan kanssa.

Nyt riitti tämä tyhjänpäivänen horina. Lähen kalaan Hietajärvelle. Jos vaikka pari taimenta nappais, makkarat löytyy jo eli nälkäisenä ei takasin tulla.


perjantai 8. toukokuuta 2009

Ai siekii suunnistat vielä?

Otsikko viittaa Janne Weckmanin takavuosina usein esittämään kysymykseen. Tähän juttuun se ei liity mitenkään.

Pitäis päästä kuntoon nyt ihan tässä lähipäivinä. Jos meinaa juosta Pm-kisoissa kesäkuun alkupuolella niin kahen viikon päästä katsastuksissa pitää onnistua hyvin. Sitä varten oon alottanu vetoharjoittelun. Ideana on juosta kova harjoitus ja palautella tommoset 3 päivää, sitten sitä on taas valmiina seuraavaan otatukseen. Prohaska tekee silleen ja aattelin että pittää kokeilla samaa kaavaa, se vetelee kylläkin niitä intervallejaan joka toinen päivä.

Sitten on semmonen juttu kuin sm-maastot. Siellä uusi kotiseurani Joensuun Kataja lähettää 12 kilometrin matkalle tietojeni mukaan seuraavia juoksijoita: Matti Räsänen, Yrjö Pesonen, Hannu Airila ja Simo-Pekka Fincke. Voi olla muitakin, en ole asiasta tietoinen. Jos nyt ajatellaan asiaa niin Matti on todennäköisesti toinen, Ykä vetää huhujen mukaan kymmenen joukkoon. Mie ja Hannu taistellaan sitte siitä joukkuekisan kolmannesta paikasta. Ite tsiikailin männävuosien tuloksia ja spekuloin että kahenkympin paikkeille vois tässä kunnossa olla mahdollisuudet, en toki laita vastaan jos menee paremmin. Siitä vois saada joukkuekisassakin mitalin. Imatralla oltiin neljäs Artsin ja Teron kanssa, silloin kleerattiin nelosta. Yhtä kaikki, tuskaa se tulee olemaan alusta loppuun. Niinku aina juoksukisoissa.

On muuten hyvä fiilis kun ei tarvi lähteä mihinkään helvatan Paimioon tänä viikonloppuna. Oikeestaan voitais tehä niin että kaikki kisat järjestettäis aina Paimiossa tai Turussa tai Salossa ni niitten ei tarvis vaan liikahtaa niiltä kivoilta avokallioiltaan mihinkään. On ne niin hienoja pienipiirteikköjä, ja rastit semmosiin paikkoihin että näin vanha ei edes näe. Jos oikein räväytettäis niin Siuntiossa vois olla jotkut kisat, ehkä joku keskimatka kartanvaihdolla ja perhoslenkeillä saateri soikoon.

Siinä miun ehdotus miten tätä lajia voidaan kehittää.

tiistai 5. toukokuuta 2009

4.5.2009

Herään kellon ollessa jo yli kymmenen. Joku nukkuu vieressäni, tätä ei ole tapahtunut lähestulkoon vuosiin. Tarkemmin katseltuani se on Nurmonen. Ei lämmitä mieltä kovinkaan paljon. En ole jaksanut mennä kotiin edellisenä päivänä.

Aamusuihkut ja koululle aamiaiselle. Se sisältää kalapuikkoja ja kaksi perunaa. Enempää en uskalla syödä, liikaa on tuokin. Turhanpäiväistä netissä notkumista pieni tovi ja kaupungille Tuukan ja Pajusen kanssa. Käymme ostamassa liput Ilosaarirokkiin, ne ovat tulleet myyntiin tänään. Olemme siis hyvissä ajoin liikkeellä.

Kovat ajat ovat jo ovella, niinpä käyn peruuttamassa Karjalaisen tilauksen. Jostain on näet tingittävä. Kesätöitä ei ole näköpiirissä, yllättävää se olisikin jos niitä ei ole edes etsinyt. Toisaalta toivon aina lottovoittoa vaikka en edes lottoa.

Menemme kahville Marttakahvioon, siis Joensuun torille. Siinä elämäämme miettiessämme toteamme sen kuitenkin olevan pohjimmiltaan mukavaa. Päätämme lähteä luontoon. Virveli mukaan ja halkoja kanssa. Ja Nurmonen pleikkarin äärestä, kirottu kaupunkilaisnuori.

Tuukka hakee auton ja matka on valmis alkamaan. Uimaharjulla käymme kaupassa, pitäähän luonnossa olla evästä. Perillä huomaan että olemme saapuneet Koitajoelle. Virveli saa jäädä autoon koska luvat eivät ole kunnossa. Se harmittaa vietävästi.

Kaiken kaikkiaan varsin mukava lepopäivä.