sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Tuu pois

Meinas Pipo sanoo mut ehin ite hypätä ensin sivuun radalta. Oli kyllä aika pirun synkät maastokisat meikämannen osalta! Pitäis kulkea mut mies on siinä kunnossa että tommonen seittemän kilsaa on aivan maksimaalinen matka minkä jaksaa juosta. Sillee että jalat just ja just liikkuu...

Kyllä tässä on jotain signaaleja ja nyansseja ja muita sen semmosia näkyny ettei homma ole oikein kohillaan. Esim taannoin juoksin kakssatasia ja vaikka miten vedin niin ei menny alle kolmenkolmen! Siis aivan sensaatiomaisen heikkoa jalkaa. Siinä jos joku olis sattunu näkemään ni ei olis muuten todellakaan tienny että milloin on veto ja milloin palautus meneillään. Ja treenin jälkeen palautuu parissa sekunnissa.

Eilen alku meni hyvin, juoksin siinä kärkiporukassa ja olisko ekan kiesin jälkeen sijoitus olluna kymmenes. Muukkosen kanssa aattelin taistella nimittäin. Mut aika nopeasti alko iskeä happoa jalkaan, nousun päällä oli kuin kala kuivalla maalla ja seuraavan alamäen jälkeen ei hapot ollu laskenu yhtään (y pitää tossa kohtaa viheltää, vähän niinku sanois uhtaa). Yritin siinä taistella mut lopulta juoksu meni ihan hölkkäämiseksi ja kurvasin varikolle. Sattu siinä kohtaa olemaan tutun näkösiä kavereitakin, joskus Joensuussa nähny. Kuulemma jotain Joensuun Katajan suunnistajia, Koivusaari, Pajula, Asikkala ja Harjunen.

Loppupäivä meni aivastellessa ja keuhkot tuntu siltä että puukolla olis kaivettu syvimpiä rakkuloita myöten. Vieläkin koskee keuhkoihin ja yskiessä tulee verenmaku suuhun, sentään vuorokausi alkaa olla jo juoksusta.

Seliseli. En lähe yhtään selittelemään millään allergioilla. Mies oli tolla tasolla ja sillä selvä. Kunto oli huono, oli syyt mitkä tahansa.

Näyttää siis jälleen kerran parhaalta mahdolliselta tilanteelta PM-katsastuksia ajatellen. Onhan tässä toki kaks vuorokautta aikaa saada keuhkot ja muut limakalvostorakenteet kuntoon. Mut vaikka tää koko vuosi on oikeastaan menny aikalailla penkin alle kaikilla sektoreilla ni siitähän on suunta vain ylöspäin. Keskiviikkona vedän niin että oksennan keuhkot maalissa ulos.

AP:n kuvat löi sähköpostin tukkoon. Seuraavat otokset ovat HeikkisJarmon ottamia









Sunnuntaina valitaan ilmeisesti toi Suomen joukkue PM-kilpailuihin. Periaatteessa vois olla mahikset vihoviimiseen paikkaan vaikka tikki ei ole nyt kohillaan. Kassellaa maanantaina ni heitän sit analyysit näistä kaikista katastuksista mikäli kalareissuiltani ehdin. Sen verran voin paljastaa jo nyt että ihmettelen miten voinkaan olla näin taitava suunnistaja nykyisin ja toisaalta miten joku voi olla näin huono juoksija?

3 kommenttia:

  1. Keuhkojen suhteen samassa veneessä. Maanantai maistui vereltä.

    VastaaPoista
  2. Ihmekkös tuo kun ajoivat mönkijällä pölyävää tietä siinä juoksijalauman edessä. Pahaa teki katsoa miten juoksijat kiskoi pölyistä ilmaa keuhkoihinsa.

    VastaaPoista
  3. Olis kolme fotoo sm-maastoista, parissa etenet, kolmannessa on peppu tantereessa. Jos kiinnostaa, laita sp-osoitteesi.
    jarmo.heikkinen@pp6.inet.fi

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.