lauantai 21. marraskuuta 2009

Kannan vettä lähteeseen, kannan valoa säkissä

Tänään oli kohdattava ensimmäinen varsinainen takapakki. Viimiset kolme viikkoa on ollut koko ajan tuntuma että kunto menee mukavasti eteenpäin, lukuun ottamatta viime viikon pientä sairastelua. Tiistain vedoissa meno oli jo vuodenaikaan nähden varsin asiallista, siihen treeniin olin tyytyväinen. Tänään testijuoksussa meno oli kuitenkin niin huonoa, että oli kurvattava omille reiteille. Niin paljon hävetti yleisillä reiteillä lohmustaa.

Kattelin tossa hieman noita sykkeitä ja havaitsin että tuntemus oli oikea. Keskisyke oli vain 160 mutta lihakset eilisestä tasotestistä niin jökissä ettei antanu myöten juosta kovempaa. Silloin se on parempi ottaa iisimmin. Kai se eilinen tasotesti otti huonokuntoselle yllättävän lujille, vaikka kovia tonneja ei ollutkaan kuin muutama. Hapot nousi kuitenkin lopussa yllättävän korkealle.

Näyttää siltä että hieronnat on taas otettava ohjelmaan kun treeni kovenee hiljalleen. Ei toi venyttely tai itsehieronta oikein auta, kunnon runttamista sen olla pitää. Totuuden nimissä on sanottava että kunto on oikeastikin ihan paska, jotenkin sitä on kuitenkin toivonut että äkkiseltään kulkis entiseen malliin. On tässä varmaan vielä pettymyksiä edessä, se on varmaa. Sen verran vakavasti meikäläinen ottaa nämä asiat että tänään saatan olla hieman takakireä, ei tässä nyt mikään juhlafiilis ole.

STANA, huomenna jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.