maanantai 20. joulukuuta 2010

50


Ma
Herään ja matkaan Tikkarinteelle verikokeisiin. Tarkoituksena on katsella onko Remicaden tiputukseen mitään periaatteellisia esteitä, kuten tuberkuloosia. Odottelen sairaiden ihmisten keskellä puoli tuntia ja pääsen kokeisiin. Hoitsu kaivaa esiin 15 senttisen neulan ja katsoo suoraan silmiin nauraen räkäisesti. Seuraavaksi herään kun pari hoitajaa pyörii ympärillä ja toinen toteaa: nyt sen silmät aukes, hyvä merkki. Makailen vielä parikymmentä minuuttia ja lähden kusinäytteen kautta kotiin.

Loppupäivä menee töissä ja illalla parisuhde-elämää.

Ti
Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Akatemian treeneissä ohjelmassa on 8x1000 metriä minuutin palautuksella. Hyvin näyttää sujuvan niillä jotka treeneihin ovat tulleet, Metsälän juoksu näyttää olevan rentoa. Kymmeneltä valmentajien kokous ja siitä lounaalle. Iltapäivällä olen töissä ja illalla parisuhde-elämää.

Ke
Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Uskaltaudun myös itse hieman urheilemaan. Ohjelma on seuraavanlainen: 2 km hölkkää, tasapainoilua, juoksutekniikkaa ja penkki/vatsa/selkä. Mukavaa liikehtiä taas vaihteeksi, mutta samalla hieman masentavaa koska tuntuma on jokseenkin heikko. Fiilis on semmoinen että tekisi mieli laittaa nastarit lopullisesti naulaan.

Loppupäivä menee töissä. Tuukka soittaa ja ehdottaa mökin varaamista miesten iltaa varten, mikä ettei.

Illalla käymme katsomassa miten ne irtokarkit maistuvat ja siinä ohessa kankaalla liikkuvat Napapiirin Sankarit. Sole poka mikhään.

To
Herään ja menen Areenalle valmennustehtäviä hoitamaan. Tällä kertaa teen ihan täysipainoisen harjoituksen. 20 minuuttia juoksua ja 1h20min voimaharjoittelua. Olo alkaa olla normaali. Tunnisteet: rauta, totteleminen, nöyrtyminen, tikki.

Päivällä liikun työasioissa eli suunnittelen lauantaisen AV-leiripäivän ohjelman ja treenit. Iltapäivällä suoritan jouluostokset. Ostan itselleni hokkarit, mailan ja kiekon.

Illalla on pakko lähteä hieman lämmäilemään. Luistelu ei 15 vuoden tauon jäljiltä kulje, semminkin kun terät pitää kuulemma ensin teroittaa. Parahultaisesti pakkastakin on 20 raatia. Kivaa kuitenkin ja huomenna on miesten ilta.

Pe
Herään ja menen vesijuoksemaan.
AV-leiripäivän peruminen, lounas, maanomistajien selvittelyä ja kotiin.
Miesten iltaan.
Lenkki 43 minuuttia.
2,7 kiloa wingsejä, kolme pakettia makkaraa, 2 keissiä kaljaa, 1 pullo brandya, 1 pussi karkkia.
Kotiin puolenyön jälkeen.

La
Herään ysiltä ja olo on jokseenkin hyvä. Yhentoista persiissä lähden juoksemaan. 6 kilsaa 30 minuuttiin ja 20 minuuttia porrashyppyjä. Pakkasta on 20 raatia ja kunnon itätuuli, lenkkarin pohjat jäätyvät koviksi. Ei mitään järkeä.

Päivä menee totuttuun tapaan urheilua katsellessa. Illalla kuitenkin AP:n kanssa lämimään reiluksi puoleksi tunniksi ja siihen päälle sauna.

Su
Aamiainen sänkyyn ja kuntosalille. Amarillossa Whiskey Chicken ja valmistujaisissa muut herkut. Hyvä meininki.

Illalla sählyä 53 minuuttia keskisykkeellä 139.

Kommentit:
Hyvä viikko, monipuolisesti tuli tehtyä kaikenlaista. Alkuviikosta sairastelun jäljiltä hieman maassa, lopussa taas hauskaa.



torstai 25. marraskuuta 2010

Ollaan kuin oltaisiin matkalla etelään


Yleensä olen matkaillut etelän lämmössä talven aikana enemmän tai vähemmän. Vuoden 2002 jälkeen on tullut käytyä joka talvi (pl. 2007) Espanjassa, Portugalissa, Italiassa tai Etelä-Afrikassa. Onpa käyty Marokossakin ihan vaan päiväseltään kun siihen Gibraltarin läheisyydessä on ollut tilaisuus. Tänä talvenakin olisi mahdollisuus lähteä heti kättelyssä vuodenvaihteen jälkeen Canariffalle. Tenelle, Lanzalle, Cruziin tai johonkin. Onneksi olkoon Simo-Pekka, olet voittanut kahden hengen kahden loman Bahia Feliziin! Kuten Onnenpyörässä todettiin.

Tänä talvena tyydyn kuitenkin kotoisiin olosuhteisiin. Mehtimäen kolmiolenkkiin, Areenan kaarteisiin ja voimailusaliin, Islon mattoon, Repokallion neloseen, Pärnän vitoseen, Jyrin lenkkiin, Vesikon altaaseen, Utran hiihtonousuun ja Ryhäsen hierontaan. Pihlajan lounaaseen, Supan vessaan, Jetin opiskelijaolueen, Oliivin tuliseen kastikkeeseen, AP:n saunaan, Suvantosillan tuuleen, Glorian After Workkiin, Tuukan loppumattomiin ideoihin, Pajusen kulkuun ja Matun hymyyn. Muutamia mainitakseni.

Ei huono vaihtoehto, joskin osaltaan myös pakon sanelema. Tässä tilanteessa viisainta on välttää matkustelua ja panostaa vakaisiin olosuhteisiin. Leirit tuntuvat lähinnä ahdistavilta kun saa olla jatkuvasti spekuloimassa mahtaako olla kipuja ja minkälaisia. Kotona ollessa voi tarpeen tullen tehdä sitä mitä pystyy tai sitten vain viettää aikaa hyvässä seurassa. Leirillä ei yleensä ole mitään muuta kuin harjoittelu.


maanantai 22. marraskuuta 2010

Kari Variksen ex-suksien avoin tilitys: suhde suunnistajaihmisen kanssa on tosi

Lyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausettalyhyttälausetta.

Siinä tavoite.

Treenit rullailee omaan mukavaa ja sopivan väljään tahtiin. Viime viikolla juoksin tuhannen metrin toistoja kahdeksaan otteeseen minuutin palautuksella. Lisäksi tein voimaharjoituksen ja tunnin reippaan vauhtikestävyyslenkin Jeren ja Simon ja kanssa. Kari Variksen ex-suksien kanssa olen käynyt kahdesti treffeillä ja hyvin tuntuu luistavan. Tästä saattaa kehkeytyä vielä koko talven kestävä rakkaustarina kaikkine suhdekiemuroineen.

Viime keskiviikkona lopetin myös Salazopyrinin syömisen. Olivat perkule leukosyyttit laskeneet joten homma oli lopetettava siihen paikkaan. Olisin kyllä halunnut lopettaa muutenkin, tehoa kun ei tuntunut löytyvän riittävästi. Jatkossa siirrytään biologisiin lääkkeisiin ja ensimmäinen satsi niitä lyödään suonistoon noin neljän viikon päästä. Tämä väli mennään vanhan ystäväni ibuprofeenin kanssa. Ibun, joka aiheuttaa mahavaivoja mutta vie kivut mennessään parhaalla mahdollisella tavalla. Suhtaudun varsin toiveikkaasti biologisten lääkkeiden tehoon, ja mikä parasta tehon pitäisi näkyä melko nopeasti. Eli jatkossa mennään kaavalla terveys tuli - rahat meni!



tiistai 16. marraskuuta 2010

Itärintamalta uutta

Hiljaista on ollut tässäkin blogissa kuten monissa muissakin. Suurena taiteilijana olen pitänyt luovaa taukoa ja antanut ideoiden muhia päässäni kuin pataruoan Aromipesässä. Pitäisi keksiä jotain uutta näkökulmaa elämän ja urheilun taisteluista kertomisiin. Mikä se sitten olis, siinäpä se pointti piilee. Kun ei ole mitään mielessä.

Harjoittelusta voisin tarinoida. Ketä se sitten kiinnostaa. Harjoittelen joka päivä mutta ei siinä ole muuta kerrottavaa. Joskus harjoittelen pitkiä matkoja, joskus kovemmalla vauhdilla ja toisinaan temuan punttien kanssa.

Voisinhan aloittaa vaikka tipattoman talvisodan ja kertoilla sotatapahtumista. Viisi vuotta sitten sota taisi jäädä muutamaa viikkoa vaille vajaaksi, kun antautuminen oli tapahtuva Etelä-Afrikan leirin viimeisenä iltana. Mutta kun en viitsi, olut maistuu silloin tällöin sopivassa suhteessa lonkeron ja siideri säestäessä. Paukunkin saatan huitaista niinkuin ei mitään.

Yleisestä elämästä olisi myös mahdollista tehdä muistiinpanoja. Sepä olisi todellinen valttikortti. Aamulla heräsin ja kävin aamupalalle. Sitten menin harjoittelemaan. Harjoittelun jälkeen menin töihin hetkeksi, kunnes oli aika mennä syömään. Iltapäivällä olin töissä. Kotiin päästyäni lepäsin ja menin harjoittelemaan, tai yleensä vain lepäsin. Sitten söin ja menin nukkumaan. Kolmesti viikossa kävin saunassa. Jiihaa, SP Fincken elämä, todellista jetset- ja glamourelämää.

Johtopäätelmänä voidaan todeta että seestyminen on tapahtunut. Kahtena edellisenä lauantaina olen harjoitellut ja illalla on pelattu seurapelejä. Toisella kerralla kuunneltiin Loiria. Ei mitään puhetta taksin tilaamisesta, Jetistä saatikka yökerhosta.

Hurjinta mitä olen tehnyt on Tankan juttujen kuunteleminen ja pankin verkkopalvelusopimuksen tekeminen. Kyllä, tähän asti oon käynyt aina maksuautomaatilla maksamassa laskut. Mie oon niin in!

Tällä viikolla yritän vähän ryhdistäytyä Rokumentin varjolla. Viikkoon sisältyy keskiviikon Viikate-DVD2 esittelyt, mahdollisesti torstain Viikatteen keikka ja varmuudella lauantain Disco Ensemblen keikka.


tunnelmia kesältä

maanantai 18. lokakuuta 2010

Raskas kantaa

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla

päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla

Vieraita tähtiä
taivas musta niin täynnä on, sydän
on täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!

Turhuus makaa
päiviemme yllä
nauttii viihteestä

minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä

eikä kukaan
kerro mikä saisi
minut näkemään

etten enää
tunne ketään
en itseänikään

Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?

Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?

Tässä tulee idolini ForrestG:n innoittamana lyhyt kertomus viimeisin vuoden tapahtumista. Ei ollut nappivuosi, ei yhellä kertaa ollut. Vaikka loppua kohti asiat lähtivätkin sujumaan kuin elokuvissa.

Vuosi sitten läksin hakemaan uutta nostetta urheilu-uralle vaihtamalla seuraa Kalevan Rastiin. VeVessä viihdyin kyllä hyvin, ei se siitä kiinni ollut. Enkä nyt lähde sitä asiaa enää spekuloimaan, tehty mikä tehty. Kuten olen monesti maininnut, viime vuoden lokakuussa lähdin liikenteeseen kaikkien aikojen pohjakunnosta. Ukko oli muutenkin aika hapoilla ja mieli kaikin puolin masentunut.

Treenailu alkoi sujumaan hiljalleen mutta kovissa harjoituksissa en päässyt kertakaikkiaan mihinkään. Joulukuun alussa Kolin leirillä en meinannut päästä mäkeä ylös, sen jälkeen totesin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hemoglobiinin kutale oli 119 joten eihän se nyt ihme ole jos ei ihan kulje. Siitä oli hyvä painua Afrikkaan.

Afrikkaan kuitenkin menin ja sairaanahan sitä piti matkustaa, viikon lepo siihen kohtaan. Lämpimän ja heikon hapen myötä aloin kuntoutua hiljalleen. Leirin lopussa olinkin jo aika terävässä iskussa ja asiat näyttivät loksahtavan paikalleen.

Suomeen saapuessani pakkaset paukkuivat ja melkein samantien kunto painui vahvaan alamäkeen. Samoin kävi hemoglobiinille, maaliskuussa mentiin taas reilusti alle 130:nen lukemiin. Ennen Portugalia olin taas viikon sairaana, ja leirillä treenasin toipilaana. Ahisti koko ajan, aloin väsymään koko paskaan kun joka päivä sai miettiä mitä pystyy tekemään. Selkä oli nimittäin jatkuvalla syötöllä kipeä. Ahistusta lisäs vaan se kun muut paino menemään innosta soikeena, itellä taas homma oli jatkuvaa epävarmuutta.

Lopputalvi meni tuskaisissa merkeissä. Aika monta treeniä jäi kesken, lopulta tein kaikki kovat ylämäkeen kun siinä ei sattunu niin pahasti. Ruotsin kevätleirillä tajusin ettei täältä nyt enää tulla. Suo oli liian syvä ja mies upoksissa. Luovutin henkisesti sen leirin viimeisenä päivänä.

Tiomilan jälkeen sanoin ite lääkärille että mitäs jos katottais vielä magneettikuvat SI-nivelistä. Sieltähän paljastu tulehdukset ja omat epäilykset selkärankareumasta alko saamaan vahvistusta. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen että jotain löytyi. Menin jonoon reumalääkärille ja siellähän sitä sitten oltiin elokuulle saakka. Olis varmaan ollu mahdollista päästä jotain kautta nopeamminkin vastaaotolle. Mie olin kuitenkin tyytyväinen siihen ettei tarvinut suunnistaa, olin niin saatanan väsyny koko paskatouhuun että hyvä vaan kun sain vetää rentoa koko kesän. Ja vedinhän mie.

Heinäkuun lopulla iski sitten niin kovat kisailuhimot että oli päästävä am-kisoihin kipulääkityksellä mukaan. Sillä tiellä ollaan, into on taas kova vaikka vaikeita päiviä tulee edelleenkin. Esimerkiksi tänään en pystynyt juoksemaan, eilen taas meni 20km kevyesti.

Ja kausianalyysi:

  • yhdet rankipisteet
  • tiomilassa ja jukolassa 10 minuutin virheet
  • paskemmin ei voi enää mennä, tai eipä luvata mitään


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Pettynyt? Katkera?

Ens sunnuntaina kun tuun mannasta kotiin niin siellä voitais käydä seuraava keskustelu:

Vaimo: miten meni?

SP: norrrmaalisti, muut juoksi ja mie olin kattomas

Todennäköistä, ellei ihmeitä tapahdu, tällaista keskustelua ei kuitenkaan käydä. Johtuen siitä ettei mulla ole vielä vaimoa, paino sanalla vielä. Mutta jos olisi niin sitten keskustelu mitä suurimmalla todennäköisyydellä käytäisiin. Olen nimittäin ollut maanantaista lähtien sairaana enkä todennäköisesti pysty juoksemaan vielä lauantaina.


Kuumeessa oleiluhan on periaatteessa ihan mukavaa. Olo on melkein niinku kännissä, ja kännissä taas maailma näyttää ihan siedettävältä paikalta. Vituttaa vaan kun ei pääse sängystä ylös ja selkä tulee niin kipeeksi ettei lopulta pysty nukkumaan.

Eipä näissä fiiliksissä sinällään ole mitään uutta, ens viikolla painetaan taas menemään. Surettaa vaan, eikö nyt saatana mikään riitä?





sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Paljo menee Esi-Juko?

Mikäli vanhat harmaat aivosoluni muistavat oikein niin Logelta kysyttiin joskus ylä-asteella että paljo menee Jukolen Viesti. No, mulla meni Esijuko aikaan 51:32 ja oltiin vanhusten joukkueella Miika Hernelahti, Simo Martomaa ja meikäläinen sitten ankkurismiehenä kolmatta paras koko kisassa. Sen verran yritettiin että päästiin parhaaksi Kalevan Rastin joukkueeksi.

Pääsin maastoon toisena noin puolisentoista minuuttia Lakasen jälkeen. Kymenlaakson vävypoikana maastotyyppi oli tuttua ja turvallista, joskin paikallisiin olosuhteisiin nähden yllättävän raskasta ja mäkistä. Itse en kuitenkaan hyötynyt kotikenttäedusta yhtä paljon kuin Simo Martomaa, joka tietojeni mukaan oli käynyt kyseisessä maastossa vuonna 1987 kuntorasteilla ja heti perään 1991 Weckmanin Velin ja Jannen kanssa vaeltamassa.

Hyvän suunnistussuorituksen kasaan kursimiseksi mielessä pyörä hieman liikaa muita asioita, kuten menestys, tikki, satsaus ja motivaatio. Näin ollen en keskittynyt riittävästi tekemään vain puhdasta suunnistussuoritusta, kuten vaikkapa SM-kisoissa viime viikonloppuna. Virheet:


  • kolmoselle 20s
  • kasille 40s
  • kahelletoista 50s
  • viielletoista 20s

Bäckmani tuli takaa kiinni ja voitti lopputaistelun. Siitäkin tuli taas oppia, olin nimittäin ihan liian passiivinen. Kova äijä ei muista välitä vaan vetää vakuuttavasti niin että toinen lopulta alistuu ja musertuu. Siihen ei meikämannesta ollut vaan annoin Johanin vetää ja odotin virhettä jota ei sitten koskaan tullu.

Osuustulokset tähän kohtaan näinnikkäästi:

1
Jonne Lakanen50:09
Vaajakosken Terä
2
Johan Bäckman50:20+11OK Orient
3
Samu Lehtola51:09+59Kangasala SK
4
Hannu Airila51:22+1:12Kalevan Rasti
5
Simo-Pekka Fincke51:32+1:23Kalevan Rasti 2


No, taustat huomioon ottaen päätin tuossa Joensuuhun ajellessani olla tyytyväinen kaikkeen. Tällä viikolla on tuntunu että reumalääkitys alkaa tehoamaan enkä oo syöny yhen yhtä buranaa. Yleensä on menny 3-4 päivässä. Nyt alkaa siis olla semmonen tilanne mitä oon oottanu yli kaks vuotta. Silloin ei pienet rastipummit paina.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Pittää olla niin kova vyssiikka ettei urillakkaa tulla

Kävin viikonloppuna kilpailemassa SM-tason suunnistuskisoissa. Hommahan meni suunnistuksellisesti niinku elokuvissa, lauantaina rykäistyssä keskimatkan karsinnassa en pummannu yhtää ja minuutin perään lähteneet Thierry Gorgergoo sekä Valentin Novikov tulivat tokavikaa lähestyessäni sivusta kylkeen. Maaliin tullessani olin tyytyväinen, minuutti staroilta takkiin, ei se nyt ihan pielessä ole.

Melko nopeasti kävi selväksi ettei finaaliin ole sittenkään asiaa. Ohuen näköistä kaveria runttasi maaliin toinen toistaan kovemmilla loppuajoilla.

Repsut löytyypi täältä, H21K7

Aikalailla nausteeseen napsuttelin menemään. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin että vauhti oli sittenkin hyvin huonoa. Esimerkiksi rastivälillä 1-2 jäin 24 sekuntia. Vitoselle mennessä eroa kertyi 29 sekuntia ja kasille 44 sekuntia. Eikä virhettä nimeksikään. Ehkä siinä ojanotkossa kärsin pikkusen urien puutoksesta, näytti Kettunenkin jääneen vitoselle 28 ja kasille 36 sekuntia. No mutta niinku otsikossa jo mainitsin, mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Lopulta olin 14. ja viimeisen finaalipaikan napaneelta syyskomeetta Matsu Töyrylältä takkiin 50 sekuntia. Ei muuta kuin häntä koipien väliin ja lepäämään.

Viimehetken muutosten myötä itselleni napsahti viestissä ankrnaattoriosuus. Hieman epävarmoin fiiliksin seurailin viestin kulkua, oliko eilinen syytä laittaa urien piikkiin vai olinko oikeasti niin huonossa iskussa? Oliko kaikki tehty oikein? Riittikö sekään?

Heti avausosuuden ensimmäisten väliaikojen perusteella tein tarkan analyysin, minkä lopputulemana päättelin hajontojen olevan suhTEELLISEN isot. Pukema kiersi ansiokkaasti ulkorataa saapuen vaihtoon 4'05 Metsälän pojan jälkeen. Toisella osuudella väliaikatiedot tiesivät kertoa Miikan huikeasta noususta. Analyysit olivat siis oikeita. Vaihtoon Miika saapui tykkijuoksun tehneenä peräti neljäntenä lähettäen matkaan HeiHeiHeinosen. Heinonen juoksi puhtaasti ja antoi kartan allekirjoittaneelle kaikkensa antaneena viidentenä. Edelläni maastoon olivat lähteneet kaikki maailmanmestarit mitä maailmasta löytyy, nuo hurjat möröt joille kukaan ei voi koskaan mitään. Ja Laakkonen siihen selkään sitten, olisko maailmanmestaruus Leksallakin, todnäk on. Perään hyökkäsivät Boström, Tz vetkov, Muukkenstein ja Novikov.

Heti alussa oli pakko vilkaista oman ratani pituus, 10.5 km siellä luki eli pitkää latua tarjolla. Se unohtui kuitenkin sen siliän tien. Kolmoselle mennessä sain puolisen minuuttia eteen lähteneen Laktaatti-Laakkosen selän näkyviin. Koska kunto ei anna tehdä kovia nykyjä imin selän kiinni noin parin kilometrin matkalla. Koko ajan korpes kun vauhti tuntu hiljaselta muttei kovempaakan pääse, maasto oli suht yksinkertaista joten suunnistustehtävät eivät esteenä olleet. Varsinkin kun Leksa suunnisti niin hyvin. Jossain vaiheessa Tsvetkov tuli takaa ja jätti oikeestaan saman tien, ei myö Leon kanssa pystytty yhtään sen perässä.

Pitkällä välillä menin vetämään ja noin 15 sekunnin kuluttua eksyin, Leo ei lähteny perään vaan jatkoi omaa hyvää suunnistustaan. Ennen tien ylitystä sain selän taas näkyviin ja juoksin Leksan kiinni, siinä oli sitten yllättäen Mårekin mukana. Oli pienoinen pettymys kun kuulin taistelevani kuudennesta tilasta, Muukkosta en nimittäin ollut matkan aikana nähnyt.

Loppulenkillä muutin aikaisemmin laadittua taktiikkaa ja siirryin vetämään kolmatta viimiselle mentäessä. Måre ja Leksa eksähtivät pikkusen liikaa oikealle ja sain mielestäni hieman eroa, en tiedä tarrrkalleen kun en taakseni katsellut. Siitä sitten suoraan vaan kohti tokavikaa mahanalus jalkoja täynnä tavoitteena nousta jyrkänteiden välistä ylös. Rinteessä katsoin että Laakkonen on lyöty eikä Mårea näy mailla eikä halmeilla. Ylös päästessäni Måre rullailikin jo täydellä vauhdilla polkua pitkin, mistä hitosta se tuonne ehti. Oli kettu kiertäny enemmän oikealta jolloin nousu oli loivempi. No, siinä järjestyksessä tultiin maaliin ja kyllä tuntu pahalta kun en oo pystyny tekemään kovia vetoja ollenkaan.

GPS-seurannasta huomasin että olin todellisuudessa noussut keskeltä jyrjännettä ylös. Hyvä siitä oli mennä, ei siinä mittään. Mut hitaampi kuin jykän kiertämällä.

Näin se homma etenee

Hiton hienoo oli kyllä taas kisailla. Seuraavana Esijuko, Ruskarastit, Manna, Haulikko ja Småkkeri. Siittä niin.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Ei minnee

Amareissa ei kulkenu juoksu eikä sujunu suunnistus. Simolta tulikin 53 sekuntia takkiin, ja aivan oikeutetusti.

Seuraavana vuorossa ovat SM-keskimatka ja viesti. Lähden karsinnassa ensimmäisenä, koska edelliset rankipojot ovat napsahtaneet vuoden 2009 Finin neljännestä osakilpailusta. Silloin tulokset olivat seuraavat:

1 Topi Anjala 1:34:48
2 Petteri Muukkonen 1:35:26 +38
3 Mats Haldin 1:36:56 +2:08
4 Olle Kärner 1:37:17 +2:29
5 Jarkko Huovila 1:37:26 +2:38
6 Jonne Lehto 1:38:54 +4:06
7 Simo-Pekka Fincke 1:40:44 +5:56
8 Vesa Taanila 1:41:06 +6:18
9 Tuomo Mäkelä 1:41:14 +6:26
Hannu Airila 1:41:14 +6:26
11 Olli-Markus Taivainen 1:41:41 +6:53

Oletetaan nyt ettei tässä 14 kuukauden aikana ole tapahtunut muutoksia ja lähdetään tavoittelemaan paikkaa kymppisakkiin. Vaikka ohan tossa viikonloppuna kyllä vastassa korgergoo, novikov ja muut starat. Realistisesti ajatellen a-finaaliin pääsy on aika kovan työn takana, uskoisin silti että mulla sinne mahdollisuudet on. Ainaskii aattelin vetää niin että tyrät rytkyy ja oksennukset lentää. Enkä pummaa uhtaa en uhtaa.

Treeneissä en ole pystyny tekemään ollenkaan semmosia kovia vetoja . Vaivat vaivaa edelleen mut tommosta vk-harjoittelua pystyy kohtalaisen mukavasti tekemään. Ja nyt kun vetelen noita happosalpaajia niin kipuläkitykset on helppo napata koneeseen. Ei tuu mahahaavaa kirveelläkään. Suosittelen forrestg:lle myös!

Kuhan nyt viivalle pääsen, se on jo hienoa se.

Ei mutta kyllä miun pittää nyt lähteä. Pittää olla tunnin päästä järjestämässä lapsille suunnistuskoulua eli Ketunlenkkiä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Kaikki on valmista, kisakausi voi tulla

Kuntoutumiskausi kuntorasteineen on ohi. On aika tarttua kissaa sarvista ja nostaa härkä pöydälle. Olen valmiudessa, kisat saavat tulla.

Vielä tähän lyhyt mehustelu viime viikkojen kuntorastituloksista.

31.8 Jaamankangas

2.9 Utranharju

7.9 Käsämä

Tänään iltapäivällä on edessä Amareitten keskimatka. Ennakkospekulaatioissa Noljakan saunanlauteilla voittajan himoittua viittaa on aseteltu Nurmosen kapeille harteille. Toisesta sijasta tappelevat vanhat mutta jäykät sotaratsut Martomaa ja Fincke sekä Asikainen. Nostaisin esille myös seuraavat nimet:

16:16 Kaivosaari Ari-Pekka

Säästeliäästi kesän mittaan harjoitellut A-P ei ole kuitenkaan laiminlyönyt tehoharjoitteita. Hapenotto on kunnossa ja mies täynnä intoa. Spaluun veikkaus: sadan joukkoon

16:28 Lonka Veli-Matti

Vellu tunnetaan armottomana rutistajana. Mies ei pelkää kipua vaan on parhaimmillaan silloin kun lähdetään oikeasti lyömään. Spaluun veikkaus: topkymppiin

16:30 Pantsar Taneli

Mikäli Tankha löytää jalkaansa maastoon sopivat piikkarit niin jälki on erittäin rumaa. Sole poka mikhään, kulkua löytyy. Eilinen pirttipäivä on herkistänyt jalat yhä vain kovempaan iskuun. Spaluun veikkaus: kammottelee kolmen sakkiin

16:32 Kiiskinen Pasi

Takuuvarmaa työtä päivästä toiseen tekevä Passo Kiiskinen on se mies, joka haastaa suurimmat ennakkosuosikit. Tietojeni mukaan Pasi ei ole epäonnistunut ikinä. Spaluun veikkaus: haastajien ykkönen

Tuloksia voi etsiä Joen Suunnan internetsivustoilta

perjantai 27. elokuuta 2010

Kunto alamäessä

Urheilussa tuloslista kertoo aina totuuden. Ja lopetettuani harjoittelun viime viikon tiistaina voin kertoa kunnon lähteneen hyvin voimakkaaseen alamäkeen. Vai mitä sanotte:

AM-kisat 14.8.2010 tulokset
Kuntorastit 26.8.2010 tulokset

Tuntuu että lääkkeet ovat auttaneet jo vähän. Reilun viikon niitä syötyäni pystyin eilen juoksemaan vartin kovaa suhtkoht kivuitta. Ehkä johtuu vaan levosta tai jostain tähtien oikeasta asennosta mutta näin se kuitenkin oli. Tänään tilanne oli taas vähän huonompi mutta menihän tuo selkävaivaisten uistelureissu ihan mukavasti.

Ja loppuun vielä viikon tunnuslause: Elämän harmautta kukaan ei puolestani väritä

lauantai 21. elokuuta 2010

Neiti Koski ei antanut

Hoidettuani oman osani Poliisien suunnistuskisojen järjestelytehtävistä kokosin kimpsut ja kampsut ja suuntasin ystäväni, valmennettavani ja erätoverini Tuukan autossa kohti Ruunaan kalaisia koskia. Mukana oli myös ex-seurakaverini ja nykyinen kaverini Jonne "JoLe" Lehto. Hänelle povaan menestystä syksyn SM-suunnistuksissa, siksi ohut oli kaverin kaula. Lisäksi jo valmiina mestoilla oli Lieksaan vastikään muuttanut Hannu Airila. Tällä kertaa luontoon mennessämme mukana oli myös viehättäviä naisihmisiä.



Siikakosken partaalle päästyämme ja luvat kännykällä tilattuamme suuntasimme jo kosken partaalle vavat ojossa kuin...kuin...no mitkä nyt vavat ojossa kulkee. Kaivoin pakista vuonna 1995 Riihimäen Erämessuilta ostamani Elo-vaapun, jonka voimakasuintisena arvelin antavan rasvaevällistä hyvinkin voimakkaasti. No, hetikohta ul-vapani taipuikin jo orastavalle kaarelle noin kymmensenttisen ahvenen voimakkaassa otteessa. Ja eipä aikaakaan kun vapa vääntyi miltei kaksinkerroin. Adrenaliinit pamahtivat maksimaatioon välittömästi, siinä ja nyt! Siellä se iso taimen nyt tekee tuttavuutta hyvinkin läheisesti kolmihaarakoukun kanssa ja pojat on kohta NIIN kateellisia vihreydestä ja toisin päin. Iso tumma selkä vaan vilahti kun vonkale lähti vetämään siimaa kelalta jarrun huutaessa kuin Rohaskan keuhkot MM-vistissä. Hyvin pitkällisten taisteluiden jälkeen sain kalan haavietäisyydelle, ja prkl haukihan se oli. Katkas vielä siiman ja vei vaapun mennessään. Tätä pettymystä oli nieltävä nuotion ääressä Brandykuksallisen kera.




Loppuilta menikin siinä sitten eikä kukaan saanut mitään.





Lyhyiden ja kylmien laavu-unien jälkeen ajattelin turauttaa nokipannukahvit. Puhelintietojen valossa Tuukka oli aamutuimaan nostanut alamittaisen lunnontaimenen koskenniskalta. Ei hitto, kalastushimot tärähtivät tappiinsa välittömästi jälleen kerran. Ensin oli kuitenkin siirryttävä maalikylille ja kirkon tuntumaan lounaalle. Paikan nimi oli Lieksan Leipomo ja ruoka kenties parasta koskaan. Jo tunnuslause "Voilla leivottu" kertoi kaiken olennaisen. Kanakeiton kerma ei ollut kevyttä, ei liioin mikään muukaan. Karjalanpiirakat sulivat jo ennen suuhun menoaan ja jälkiruoaksi tarjoiltu marjapiirakka oli niin hyvää että myytäessä piti esittää paperit. Toi ei sopinu tähän muuten yhtään, tuli vaan mieleen Jukoleiri -08 kun Tinski sano viimisen reenin jälkeen "nyt miä meen ja ostan niin ison karkkipussin että kysytää paperit".



No, siitä vielä vesrinkelit ja waskileivät kotiin vietäviksi ja suunnaksi otettiin Neitikoski ja myöhemmin vielä Haapavitja. Tuukka sano että sieltä pitäis varmuudella nousta isoa jalokalaa. Reppu oli täytetty rinkeleiden ja leipien lisäksi suurella saalistoiveikkuudella. Aikamme viskottuamme luovutimme, ei antanu ei. Jonne meni töistä tulleen Hannun kanssa viskomaan suunnistusvetoja johonkin Ryssän rajalle. Myö tultiin häntä kolmantena jalkana Joensuuhun, maalikylän riemuista nauttimaan.

Semmonen reissu se.






Eilen tuli pyörittyä Eliittikisoissa työtehtävissä. Käytännössä olin vaan siellä vippialueella kattomassa kisoja ja sitte lopuksi ajelin sata metriä autolla kun kisasarjan kolme parasta piti viedä palkintojenjakoon. Ei se pahasti rasittanu, hyvin jaksoin sen matkan ajaa. Sen verran kuitenkin kisat painaa että tässä on vasta hiljattain nautittu aamupalaa.

Viiden päivän suruajan jälkeen aloitan huomenna huolellisesti suunnitellun korvaavien harjoitusten jakson, jonka tavoitteena on estää viimesyksyinen täydellinen fyysinen ja henkinen rappeutuminen. Harjoitusmuotoina toimivat suojuoksu ja -kävely, kuntosali, karttakävely taidon kehittämiseksi. Ja kai se on altaaseen taas mentävä prkl. Ja mikäli kivut alkaa lääkityksen myötä hellittää niin juoksua pyritään harjoittamaan.

tiistai 17. elokuuta 2010

Elämäni syksy

Niin se on kesä taas kääntynyt ehtoopuolelleen. Ja mikäs on kääntyessä kun lämpöä riittää, jopa niin ettei hikeä enää riitä. Eikä riitäkkään. Ja hikihän on taidetta, kuten vanha sippolalainen sanonta tapaa kertoa.

Kesä on omalta osaltani sujunut hieman erilaisissa merkeissä kuin monet edeltäjänsä, ohjelmassa on näe ollut kaikkea muuta paitsi suunnistuskilpailuita. Muutos on ollut raju. Ja kun elämässä tapahtuu muutoksia, se vaatii reagointia. Yhtä kaikki, pääasia että on hauskaa ja miksei olisi ollut. Parasta koskaan. Onneksi viime kausi loppui jo heinäkuussa niin ei tarvinnu tänä vuonna treenata miten siviilit elää.

Annetaanpa muutamien kuvien kertoa miten vanha suunnistajaihminen täyttää ammottavan aukon elämän suuressa piirakassa, joka on tietenkin kaikkien suositusten mukainen.























Nythän on niin että vierailin tänään reumalääkärillä. Tilanne on selvä
niiltä osin, selkärankareuma mikä selkärankareuma. Ja kyllähän se nyt itelleni oli selvää jo toukokuussa, mieliala painui siitä huolimatta alas.

Aloitan huomenna asiaan kuuluvan lääkityksen, mikä on hyvä asia. Kaukaa viisaana ja synnynnäisesti kilpailuriippuvaisena olin kuitenkin treenannut kipulääkkeillä itseni kohtalaiseen vireeseen ja ajatellut että sitten sulfasalatsiinin avulla isken nivelet uudessa lyönnissä komean spaluun SM-kisoissa. Viimeiset neljä viikkoa sisälsivät juoksua ja suunnistusta jo jonkun verran. Kilometreissä mitattuna 73km, 67km, 72km ja 94km. Akkojen määriä sano Haajan faija mut tähän tilanteeseen ihan hyvin, maha ei enempää kestä. Ja pyöräilyn lopetin 2 viikkoa sitte. Siitä tulikin mieleeni että pyöräilyä ei nykyisin mulle enää suositella, siinä se meni viiminenkin mielekäs liikuntamuoto saatana. Opinpahan olemaan taas.

Ostakaapa joku mun pyörä. Alumiinirunko, hiilikuituhaarukka, shimano 105-osat. Kunto hyvä. Voi tarjota sopivia summia haluammallaan foorumilla.

No, eihän asiat menneet kuten elokuvissa. Lääke eli sulfasalatsiini auttaa vasta noin 2-3 kuukauden päästä jos silloinkaan. Ja kyllähän mie sitä vähän epäilinkin ei siinä sikäli mitään. Pikkusen turhankin optimistisesti olin kuitenkin toivonut pääseväni kisailemaan vielä tänä syksynä, tavoitteena oli jatkaa nautintojen kesää elämän syksyllä. Ei auta, kun se on lauta. Ens kauella. Ohan tähän totuttu prkele.

Mitäs tämä nyt sitte tarkoittaa:
- Ryhti menee kumaraan
- Lääke tuhoaa siittiöt
- Nikamat luutuu toisiinsa kiinni
- Silmät tulehtuu ja vaurioituu
- Sydäntauti tulee
- Munuaiset menee vaihtoon

Tulipa sekava teksti, miehen mukainen


"Juokseminen ei lopu ikinä, elämä loppuu"

torstai 15. heinäkuuta 2010

Leikkimielisen kilvoittelun traaginen päätös - mies joi Mustekala-Paulin lonkerot!

SPP
Joensuu

Joensuussa järjestetty kilpapyöräilytapahtuma sai lopulta dramaattisen käänteen, kun kovin odotuksin Iiksenportin tempoajoon suunnannut Simo-Pekka Fincke tiesi kuntonsa ja tempoi kuin tempoikin oman ennätyksensä ja samalla reilusti alle pahimman kilpakumppaninsa Tuukka Turkan ennätyksen alle. Fincken henkilökohtainen ennätys kirjataan nyt lukemin 17:21,7.

-Se tietää huikeaa 40km/h keskinopeutta. Keskivauhtia on parannettava enää 13 km/h, ja olen valmis suurten etappiajojen prologiosuudelle. Sen verran on sanottava, että Tuukka kärsi minuun verrattuna olosuhteista. Hän kellotti oman aikansa ylämäkeen ja vastatuuleen, Fincke kommentoi heti välittömästi tässä vaiheessa suorituksen tauottua.

Valmistautuminen meni nappiin


-Heti siinä Eliittikisojen jälkeen yhdeksän persiissä tiukkasin lyreksit reisilihaksistojen ympärille ja läksin kohti Iiksenporttia pääasiassa laakereilla leväten. Muutamien avausvetojen jälkeen päätin että tänään louhittaisiin niin että tyrät rytkyy, Fincke tiivisti valmistautumisensa avainasiat.

-Lähtölueelle rullatessani Äänekosken suuret miehet Kaivosaari&Vertainen olivatkin jo paikalla Casiot hyvin rasvattuina, fiilis oli sellainen ettei mikään voi mennä enää pieleen, ei mikään ei mikään.

-Huolella harkitun soittolistan pärähtäessä käyntiin tiukkasin poljinta toisen eteen sen minkä nyt vain suinkin tiukata voi. Se oli suoranaista junkomista sanan varsinaisessa merkityksessä.

- Kulhon liikenneympyrää lähestyessäni happo alkoi kömpiä lyrekseillä verhoiltujen reisilihaksistojen uumeniin kuin muikku Martomaan suuhun Kolin maisemahiihdossa vuonna 2005. Samalla kuin varmana ennusmerkkinä kuulokkeista pärähti tämä taistelu hävitään, tämä taistelu hävitään ja vielä kertaalleen TÄMÄ TAISTELU HÄVITÄÄN. En antanut asian häiritä täydellistä tempokeskittyneisyyttä vaan jatkoin poljinten jungontaa tuhkatihiällä tahdilla. Viimeisellä kilometrillä kaikki ne vuosien mittaan poljetut harjoitustunnit välähtivät mielessäni sekunnin aikana, hetken luulin jopa kuolevani. Sanotaanhan, että ennen kuolemaa koko elämä vilahtaa silmissä pienessä hetkessä, eikä elämässä ole muuta ollut kuin poljentaa. Viimeisillä sadoilla metreillä pystyin vain nauttimaan, sillä syvällä sisimmässäni tiesin ennätyksen tulevan. Siinä kohtaa lävitseni kulkivat miljoonat tunnekuohut, Fincke kertoi kyyneleitä pyyhkien.

Ilta sai dramaattisen käänteen

Kilpailun jälkimainingeissa silmin nähden liikuttuneessa tilassa ollut Fincke riehaantui aiheuttaen kärsimystä viattomalle luontokappaleelle.

-Ajon jälkeen minulla oli vietävä jano ja päätin juoda vain yhden tai kaksi ex-ennustaja Mustekala-Paulin lonkeroista. Ei yhtään enempää koska huomenna olisi työpäivä. Ensimmäiset kolme menivät kuitenkin suoraan ikeniin, ja päätin sitten tempaista loputkin ennen yökerhoon siirtymistä.

-Haluan esittää anteeksipyyntöni Paulille. Se oli tyhmästi tehty. Vetoan kuitenkin jymyhelteeseen, kestävyysurheilu näillä helteillä ei ole mitään helppoa hommaa. Janohan siinä tulee perketi vie.

Fincke ei lepää, seuraavat tavoitteet jo selvillä

-Elämässä pitää olla jatkuvasti tavoitteita ja haasteita, seuraavaksi suuntaankin Ilosaaren kolmipäiväisille kovin tavoittein. Toivottavasti Joensuussa saadaan nauttia edelleen kuumista päivistä, sillä viileillä keleillä olen auttamatta alakynnessä viheliäisen reumatismini kanssa, päätti Fincke tarinansa.


KATSO VIDEO!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Mustekala Paul ennustaa: Fincke tempoo ennätyksen

SPP
Joensuu

Eläkkeelle vetäytyvä mustekala Paul nosti lonkerollaan keskiviikkoiltana Joensuulaisen JetSetbarin tiloissa järjestetyssä tilaisuudessa Simo-Pekka Fincken punaisen pallukan Tuukka Turkan ruskean pallukaan sijaan.

Mustekala-Paul ennusti lonkeroillaan torstaina järjestettävän Iiksenportin haastetempon voittajaksi joensuulaista Simo-Pekka Finckeä. Fincken tavoitteena on alittaa valmennettavansa Tuukka Turkan kivenkova ennäysaika 17:28:75.

-Minulle on täysin selvää, että tavoite on kova. Muttei yhtä kova kuin kuntoni, puhisi Fincke.

-Ketjut on öljytty, kumit pumpattu ja säärikarvat ajeltu. Olen valmis kohtaamaan haasteen kuin mies ikään, siksi hyvin viimeviikkoinen mäkileiriviikko Ukkohallassa sujui, jatkoi Fincke tähdentelyään.

-Lisäksi ajanottajiksi on palkattu luotettavat Seiko-miehet A-P Kaivosaari sekä Äänekoskelta saakka Joensuuhun matkustava Jukka Vertainen. Uskon tämän parantavan mahdollisuuksiani entisestään, ilmoitti Fincke samalla kun JetSetbarin vaaka pysähtyi lukemiin 64,2kg.

Halukkaat voivat seurata ennätyskokeen etenemistä GSP-seurannan välityksellä.

Fincken sijaan tilaisuuden päähuomion varasti jalkapallon MM-kisojen aikaan superjulkkikseksi noussut Mustekala-Paul, joka ykskantaan ilmoitti siirtyvänsä eläkepäivillään Seiskan julkkisblogistiksi Timo T.A Mikkosen, BB-Antin ja -Hennan, BB-Saulin, Johanna Tukiaisen sekä Martinan ja Eskon seuraksi.

Tilaisuuden aikana lonkeroillaan lonkeroita ja drinkkejä nenän ja leuan välisestä aukosta sisuksiinsa kumonneen Mustekala-Paulin nähtiin lähentelevän salaperäistä vaaleaverikköä. Silminnähden humaltunut Paul talutettiinkin kotiinsa jo alkuillasta, Joensuusta jupistaan.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Touttal shit

Siinä määritelmä joka kuvaa parhaiten suoritustani Jukolan viestissä. Se oli sitä touttailenta sittiä.

Tosiaan, on ollut yö. Hieman alle kolme viikkoa sitten valmennuksen suurmoguli, kontra-amiraali ja sadanpäämies A Harju otti puhelun meikäläisen suuntaan vain ilmoittaakseen että Jukolan Viestissä Kalevan Rastilla olisi asettaa jalkeille kansainväliset mitat täyttäviä joukkueita peräti kaksin kappalein. Ja mitä luultavimmin minulla olisi käyttöä nimenomaan tuossa kakkosjoukkueessa.

Hölmö kun olen, en älynnyt tarjouksesta kieltäytyä. Haasteita tässä kaivattaisiinkin totta vieköön! En ollut juossut Tiomilan jälkeen kuin kaksi kertaa joten kunto oli arvoitus. Tai ei se mikään arvoitus ollut, kunto oli touttal shit. Samaan hengenvetoon on todettava että laakereilla oli tullut kuitenkin levättyä.

Kolmen viikon aikana suoritin seuravat toimenpiteet:

-söin tulehduskipulääkkeitä kuin aku piimää, eli mahahaavan partaalle saakka. Viimeisellä viikolla oli turvauduttava närästyslääkkeisiin.

-tein peräti yhdeksän kappaletta suunnistusharjoitteita

-aikuistuin

-otin painon alas, perjantaina jukoon lähtiessä 63.9kg

-istutin kymmeniätuhansia taimia

-olin hyvillä mielin

-totesin että kakkosjoukkuekin voi olla todellisuudessa menestyvää potentiaalia

Viimeisellä viikolla tunnelmat olivat hyvät. Olin ihan satasella varma että tällä joukkuehengellä menestytään.

Täytyy sanoa että Venlojen Juoksua seuratessa kylmät väreet olivat läsnäolevaa sorttia. Miten se sisko pystyy juoksemaan noin hyvin? Ihan kuin kattelis jonkun Thierryn viivaa. Ja koko joukkue, kai siellä oli tehty kolme minuuttia virheitä. Puhutaan kovasta, jopa maagisesta suorituksesta.

Siitä oli hyvä lähteä kämpille valmistautumaan omaan juoksuun. Tunnelma oli rento ja niin poispäin. Viestin käynnistyttyä kolme ekaa ukkoa hoitivatkin leiviskänsä hyvin ja itselläni jalat tuntuivat verrytellessä kevyilä. Pelin henki oli myöskin selvillä, taito se on mikä ratkaisee.

Anders Von Nordensköld teki kolmennella osuudella hienon suorituksen saapuen vaihtoon heti siinä isojen pyssyjen jälkeen sopivalla tarkkailuetäisyydellä letkan viimeisenä. Läksin louhimaan sillä asenteella että oli kunto mikä oli, mie en pummaa. Hyvinhän se menikin aina 4.2 kilometrin kohille. Siinä sain Simpan ja Laurin selän näkyviin ja fiilis oli tapissaan.olin naulannu rastit siskon esimerkin mukaan nausteeseen. Sijoitus kai neljäs näillämain.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kahen minuutin koukku ja sen jälkeen varmaan yksikään lippu ei ilmottaudu enää suoraan. Monestikaan en tiedä yhtään missä olen. Eksyn ja kiroilen täydellä voluumilla. Yli puolenvälin suoritettu kontrolloitu ja taidokas suunnistus on tipotiessään. Hävettää tulla pois maastosta. No, maalissa kuulen että Nurmosen juoksu on hylätty. Ei se aina mene ei. SiitosPetelle kommentit että kokemus ei opeta, sen kokemus on opettanu.

Oon tässä yrittänyt selvitellä itelleni miten niin hienosti alkanut suoritus voi hajota totaalisesti. Niinku toutaalishitisti. Oliko syynä:

-kilpailurutiinin puute (kolme kisaa tällä kaudella ja alla seittemän viikon tauko)

-väsymys. en jaksanut enää tehdä niin tarkkaa työtä rankan pitkän välin jälkeen

-simpan kiinni saaminen. eli hyvänolon tunne hiipi puseroon jonka seurauksena otteen herpaantuminen

Syytä ma ei tieta viela, mun tautu ensin analysoita. Sitä ennen painun maate ja vähän hitaasti painunkin. Samoilla silmillä on näet menty 34 tuntia.

Ja huomenna alan olee pikkusen Loveen Langennut, ehkä jo aamupäivästä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Laakereilla lepäilyä

Tällä viikolla olen lepäillyt pääasiassa laakereilla. Maanantaina lepäilin 50 kilsaa, tiistaina 90, keskiviikkona vain 40, kunnes torstaina räväytin 112 tuhatta metriä. Laakereilla lepäilyn lisäksi olen liikutellut päässäni miljoonia tunnekuohuja, kävin nimittäin Kalevan Rastin keskiviikkoharjoituksissa. Sepä olikin tarinan arvoinen tapahtuma se. Vartiaisen suvun toiseksi kuuluisin edustaja (Jennin jälkeen) Börje oli laatinut tulevaa Jukolan viestiä varten kaksi kappaletta noin 2,5 kilometrin vetopätkää suosikkimaastooni Kauheeseen. Ensimmäisessä vedossa kunnioitin isojen pysyyjen muistoa (1995-2006) tyytyen naisten vauhtiin. Toiseen löin kaikki peliin ja nappasin voiton Jeren, Simon ja Hei Hei Heinosen nokan edestä. Ei täs oo mitään järkee. Happi kulki niinku se nyt vaan voi kulkea, karttaa en pystynyt lukemaan koska en ollut juossut 4,5 viikkoon. Ei se mitään, kompassilla vaan isoihin kohteisiin ja siitä sitten tarkasti lipulle, nauste oli valmis. Ehkä noi pyöräilyt ja ruumiilliset työt on tehny hyvää. Viime päivinä olen harkinnut jopa Jukolaan osallistumista, nelosen tai vitosen avaus kiinnostaisi kovasti. Laskinpa vielä että kipulääkkeitä riittää sinne asti eli se on mahdollisuuksien rajoissa.

Sen verran pitää vielä maustaa että kävin avaamassa urani tempokuskina. Reittinä toimi Joensuun Pyöräilijöiden Iiksen tempo eli 11,5 kilsaa tasaista kuin tasaisuus. Eipä sieltä vielä kovinkaan lupaavia tuloksia saatu aikaiseksi, sen verran kiristin lopussa että löin Tuukan ajan viidellä sekunnilla. Pitäähän koutsin opettaa valmennettava olemaan. Amatöörisarjassa olen nyt tilastoissa toisena, 7 sekuntia Auvisen takana. Laitetaanpa tähän vielä aika joka on 17.53. Isot pyssyt vetää reilusti alle kuuteentoista. Kyllä mie sen vielä tempasen minuutin kovempaa kesän mittaan.

Vaikuttaa siltä ettei täs o mitn järkee. Onneksi pääsen ens viikolla taas istutustöihin ja sitä seuraavalla pittää maalata talo.

Miljooniin tunnekuohuihin palatakseni. Jos nyt aatellaan ihan vaikka miljoonaa tunnekuohua jokaista vuorokautta kohti. Se tekee tunnissa 41666 tunnekuohua. Minuutissa 694 ja sekunnissa peräti 11,5 tunnekuohua. Yritä nyt siinä sitten vaikka ajaa neljän tunnin lenkkiä. Joutuu käsittelemään 166 664 tunnekuohua ja siitä on pakko sitten kurmauttaa suoraan Jokiasemalle.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Ex-urheilijan avoin tilitys: loppuunpalaminen oli lähellä

SPP
Hamina

Suunnistustaukoa parasta aikaa Haminan Myllykylässä viettävä Simo-Pekka Fincke sai huomata keväällä, ettei ihminen, eikä edes hyvä suunnistajaihminen ole kaikkea kestävä kone. Kuten tavallista, pysähdys oli äkkinäinen eikä liiemmin varoitellut tulostaan.

-Kevään korvalla huomasin lomailleeni yhteen putkeen peräti kymmenen vuotta. Aika oli lomaillessa mennyt nopeasti, enkä siinä elämän kiihkeässä rytmissä huomannut lainkaan miten pitkään todella olin ollut tekemättä mitään. Lopullisesti havahduin katsoessani kuvia itsestäni. Olin hyvin väsyneen näköinen, ja kerran jopa kompastuin silmäpusseihini kotonani. Se herätti todellla, kuusen taimi kourassaan Pyhällöstä tavoitettu Fincke kiteyttää traagisen tarinansa.

Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty paljonkin opiskelijoiden ahtaan puoleista tilannetta. Eikä turhaan, kursseja järjestetään harvakseltaan eikä opintopisteitä lounaspöydässä istumalla juurikaan kerry.

-Itse katkaisin pitkän lomailukierteen menemällä kahdeksi viikoksi istutustöihin. Mietin pitkään, millä tavoin haluan lyhyen työjaksoni käyttää. Lopulta koin ympäristöherätyksen ja päätin kasvattaa maapallon hiilinielua kahden viikon ajan, Fincke tiivistää.

-Tällä hetkellä vointini on hyvä. Olo on piristynyt ja olen jopa laihtunut muutaman kilon, Fincke kehaisee tiivistäen samalla seuraavan viikon ohjelman:

-Luulen, että tämän kahden viikon työskentelyn jälkeen lomailu maistuu taas hiukka eri tavalla. On kiva aloittaa ensi maanantaina uusi viikko turauttamalla ison käden kahvit, vierailemalla erilaisilla internetsivustoilla ja menemällä kuntosalille rautaa nöyrryttämään. Siitähän päivä jatkuukin mukavasti yliopiston lounaan ja torikahvien jälkeen päiväunille. Sen jälkeen käyn hieman kuntoilemassa, jotta voin illalla vierailla erilaisilla internetsivustoilla tai vaihtoehtoisesti saunoa ja grillata perhepiirissä. Tiivistänkin seuraavien viikkojen ohjelman: aiai, voi pojat voi tytöt,se on kesä. Se on Suomen kesä, Fincke tiivistää kiteyttäen.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Lausunto siihen selkään

Si-nivelten MRI:

Vasemman Si-nivelen ympäristössä nähdään luuödeemaa aktiivin sakroiliitin merkkinä. Myöskin itse nivelraon alueella on ödemaattista signaalin lisää. Periartikulaariset ödeemat ovat varsin runsaat. Oikealla puolella nähdään vähäisempää periartikulaarista ödeemaa lähinnä sacrumin puolella. Molemmin puolin jonkin verran periartikulaarista luurasvoittumaa.

Vasemmalla aktiivin sakroiliitin löydös. Varsin runsaasti periartikulaarista luuödeemaa. Oikealla puolella löydös selvästi rauhallisempi. Vähäinen periartikulaarinen luuödeema tuollakin nähtävillä.

Muut havainnot: lievä anemia, HLA-B27 kudosantigeeni positiivinen.

Kassellaan lääkärillä vielä mutta meikäläisen silmään vaikuttaa siltä että reuman se anto siihen selkään ja pienen harmituksen siihen selkään.

Itä-Suomessa riehuu muuten tällä hetkellä SUPERHELLE! Huomenna lauletaan Hei hei Heinäkuu.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Seuraavana Joensuu, pysähdymme tarrrvittaessa

Olihan melkoinen viikonloppu. Ennakkospekulaatioista poiketen Kalevan Rastin joukkueista voittoon suunnistikin ykköstiimi. Saavuimme paikalle jo torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa oli muutamia lenkkejä, syömistä ja sängyllä makoilua. Lisäksi puhuimme hieman paskaa, niin ja kakkosjoukkue kävi shoppailemassa bilevaatteita. Sivusilmällä kujuillen miehistö oli ennen kisaa hyvinkin rennolla mielellä, mikäs oli ollessa kun itseluottamus näytti olevan kohdillaan. Tämä oli hyvä näyte siitä mitä kunnollinen ja perinpohjainen valmistautuminen saa aikaan.

Kisan seuraaminen näin kakkosjoukkueesta käsin sai aikaan mitä erilaisimpia fiiliksiä. Eipä olisi mitenkään liioittelua puhua jopa miljoonista pääni sisällä liikkuneista tunnekuohuista. Olisipa ollut mukavaa olla joukkueessa mukana, en voi muuta sanoa. Aika mukavalta se tuntui kuitenkin katsella hyvien kavereiden voittoakin, pystyin siitä kyllä hyvin nauttimaan!

Omasta suorituksesta sen verran että tulipa tehtyä huonoin juoksu varmaan kymmeneen vuoteen. Kakkoselle tein vähintään viiden minuutin virheen. Oli siinä kyllä melkoisen koominen tilanne kun Haikosen Ribbentropin kanssa seisoskeltiin minuuttitolkulla metsässä eikä tiedetty yhtään että missä seudulla sitä mahdetaan olla. Siinä sen näkee, muut asiat olivat mielessä eikä silloin suunnistuksesta tule mitään.


Voitonjuhliin kakkosjoukkue paneutui kuitenkin asian vaatimalla vakavuudella tehden parasta mahdollista työtä. Ei siinä selkäkivut vaivanneet totta vieköön! Itse asiassa tanssilattialla tuntui jopa kulkevan pitkästä aikaa, ainakin kohtuullisesti. Jokipoikien voittojuhlista poiketen valmentaja Antti Harju ei kuitenkaan ahdistellut tai kiusannut Karjalaisen urheilutoimittajaa. Mukavat laivamatkat kaiken kaikkiaan.

Mitäs muuta. Niin joo tosiaan, aloitin tänään totuttelujakson uuteen elämääni kuntoilijana. Päätin heti alkuunsa ottaa lepoa kuntoilusta, ulkona kun näyttää olevan kohtuullisen kurja kelikin. Kassellaan nyt sitten miten asiat jatkossa etenevät, voihan olla että syssymmällä pääsen taas kilpailuihin mukaan. Niin kauan kun paranemista ei tapahdu, pysyttelen kuitenkin urheilusta sivussa. Käsittääkseni ihmiset harrastavat kilpaurheilua saadakseen siitä jotain muuta kuin ahdistusta, pettyneisyyttä ja muita negatiivisia tunteita.

Täytyy katella että tuleeko laiteltua tänne blogin puolelle juttuja. Ehkä jotain tilannekatsauksia jossain vaiheessa.

Nyt mie meen nukkumaan ja vähän kohtuullisen hitaasti.

Näkyy jukossa! Harmillisesti ripari menee päällekkäin ungin, nujun ja ringenin kanssa.

Ja vielä tähän lyhyiden lauseiden juttuun viikon musiikkiesitys eli Herra Ylpön Riisu Siipesi.

Sun ei tarvi enää totella / Sun ei tarvi enää passata /
Sun ei tarvi enää luoda uraa / päntätä oppikirjoista kuraa /
Ota ilo irti elämästä sekoile ja tuhlaa rahaa /
Elä edesvastuuttomasti...tekemättä turhaa pahaa...

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kalevan Rastin kakkoskoukkue luottavaisena Tiomilaan

Kalevan Rastin kakkosjoukkueen puolivuotinen valmistautuminen Tiomila-viestiin on tullut päätökseensä. Joukkue on valittu ankarien ja perinpohjaisten karsintojen jälkeen, ja lopulta valmennusjohtaja Antti "Pipo" Harju päätyi seuraavanlaiseen kokoonpanoon.

1. Hannu-Pekka Pukema

2. Mikko Heinonen

3. Kari Varis

4. Simo-Pekka Fincke

5. Timo Mähönen

6. Veli-Matti Lonka

7. Matti Karvonen

8. Akseli Ahtiainen

9. Ari-Pekka Kaivosaari

10. Kalle Rantala

- Joukkue on juuri oikeanlainen sekoitus kokemusta ja nuorta nälkää. Voin kertoa, valinnat eivät suinkaan olleet mutkattomat, lopulta jouduinkin pudottamaan ykkösjoukkueeseen esimerkiksi ranskalaisen Thierry Gueorgioun. Seuramme tasosta kertoo sekin, että saatoimme ottaa Antti Nurmosen matkaanlähteväksi varamieheksi. Antti otti asian tyyneksi, ja jonkunhan se laivamatkakin on hoidettava, kertoi Otaniemestä puheviestinnän kurssilta tavoitettu Harju.

- Arvokisakokemusta joukkueessa riittää. Matti Karvonen juoksi MM-kisoissa jo 1989, Kaivosaari otti PM-viestissä hopeaa 2003, Ahtiainen valmensi Espoon Oilersin salibandyn Suomen mestariksi 2006, Pukema paleltui PM-hiihtosuunnistuksissa 2009, Varis on pitkien hiihtojen Euroopan mestari tältä vuodelta ja Fincke osallistui 2001 PM-kisoihin Haminan terveyskeskuksesta käsin. Lisäksi Heinosen sisko Mari osallistui vuoden 1998 maailmancuppiin, Mähösen sukunimikaima Emmi on erittäin lupaava tulevaisuuden tykki, Lonka kuuluu maankuuluun suunnistusukuun. Rantalan sukunimikaima Maria ei liene esittelyjä kaipaa, Harju jatkoi Dipolin lounaalle ehdittyään.

1. Hannu-Pekka Pukema (Hoube, Puksu, Pukema)

Varma aloittaja. Konetta piisaa, samoin taitoa. Todennäköisesti kärkiletkassa vaihtoon.




2. Mikko Heinonen (Heinonen, Minsa, Heikkonen)

Nostettiin kakkoseen murtuneen käden ansiosta. Tuli toiselta osuudelta keulassa jo 2007, miksei siis tänäkin vuonna?



3. Kari Varis (Karppa, Variskari)

Karppa viihtyy suunnistajien porukoissa ja on Lapponian voitettuaan satsannut täysillä pitkään yöhön. Tälle osuudelle valinta oli vaikea, tarjolla olisi ollut myös Jan Prochazka. Lopulta Jan pudotettiin ykköseen taito- ja kunto-ominaisuuksien vuoksi.



4. Simo-Pekka Fincke (SP)

Pitkään näytti siltä, että mies putoaa ykköseen. Viimeisten viikkojen aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämän kokeneen ketun paikka on ilman muuta kakkosessa.




5. Timo Mähönen (Timppis, Tinke, Jouni, Emmi)

Luontaisesti kestävänä ja taitavana miehenä itsestään selvyys tälle viestin kulminaatiopisteosuudelle...



6. Veli-Matti Lonka (Vellu)

Vellu teki tälle kaudelle paluun eli kampäkin. Se paluu ei jättänyt joukkueen johtoa kylmäksi. Mies mahtui kakkoseen vailla turhia spekulaatioita. Nopeuspuolen miehenä lyhyt osuus sopii Vellulle kuin nakutettuna.



7. Matti Karvonen (Masa, Mads Garvin, Kakka-Masa)

1989 MM-kisoissa ykkösellä johtanut Masa on tehnyt vakuuttavaa jälkeä seuran sisäisen harjoituspäiväkirjan sivustoilla. Tunteja on enemmän kuin kellään muulla. Vaikka akilles on melkein poikki niin tämä mies ei kehoa armahda saati kuuntele. Sillä noustiin kakkoseen että heilahti.

8. Akseli Ahtiainen (Aksu, Axu)

Osuudet pitenevät, valaistuvat ja miehet kovenevat. Kalevan Rastin kakkosjoukkueella on onneksi asettaa tälle osuudelle kovan luokan mies, salibandykentiltäkin tuttu Akseli Ahtiainen. Tässä kohtaa annetaan kuvan puhua puolestaan ja jätetään mainitsematta päivänselvät asiat.



9. Ari-Pekka Kaivosaari (AP, Aapsu, Aapeli, Kaivosaari Pekka-Ari)

Kalevan Rastin toiminnanjohtajana AP oli valinnoissa jopa selviö. Kovakuntoisena miehenä turha laittaa yöosuudelle, päiväosuudella saa varmemmin vertaistaan vastusta. Rullaa päkiällä vaihtoon ja sormi pystyssä totta kai.



10. Kalle Rantala (Kalu, Kallendaalen, Randaalen)

Lähimpänä putoamista ykköseen oli tällä kertaa Kalle Rantala. Mies lähti KR:ään hakemaan kehitystä, mutta sitä ei oletettavasti ole tullut aivan toivotulla tavalla. Siksi lähellä putoaminen ykköseen todella oli.



Varamies: Heva




Huolto, support: Nurmonen

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Olimme ohittaneet pisteen jolta ei ollut paluuta

Tänä viikonloppuna todellisuus oli kohdallani täyttä realismia. Henkisesti ja fyysisesti rappeutuneena matkustin perjantaina kohti Raumaa, kerran jos toisenkin toivoni menettäneenä. Jostain syvältä sisimmästä kumpusi toive, jos kuitenkin? Vielä kerran yritän täysillä. Ja voin kertoa, mie yritin.

Realismista puhuttiin todellisuutena siinä vaiheessa, kun ajattelin juosta lauantain kisaa vain 5.2 kilometriä ja keskeyttää sitten. Ajatuksena oli antaa näyttö Tiomilaan. Tein työtä käskettyä ja suunnistus menikin tällä sektorilla hyvin. Muut juoksivat lähes 18 kilometriä, mie 5 täysillä. Olin 5.2 kilsan kohdilla naustesuunnistuksella 3'30 kahdeksan kiloa laihtunutta Taanilaa jäljessä. Huhhahhei ja pulloa rommi sano Liuhan Jukka 2001. Tuli kuitenkin kerran voitettua tuo kisa, Lakane ol toinen ja Ikonen kolmas. Kohtuullisen paljon on niiden aikojen jälkeen virrannut vettä Pielisjoessa.

No, tästähän saatiin ensiosviitat ettei ukko ole ihan täydessä vedossaan. Kinuamalla sain kuin sainkin kakkosjoukkueen paikan tämän päivän viestiin. Korpelan sanat mielessäni laitoin kaiken peliin! Tumppasin röökin ja annoin palaa. Sama se mikä on tilanne, kykkä nyt letkoissa aina pysytään. Etenkin kun isoja pyssyjä ei paikalla ollut.

Todellisten faktojen valaisemassa maailmassa en pysynyt kenenkään perässä kahden kilometrin jälkeen. Kaikella kunnioituksella kanssakilpailijoita kohtaan, tänään koin urheilu-urani nöyryyttävimmät hetket. Ensi kertaa tuntui siltä että en yksinkertaisesti pääse pois metsästä, reisiin kertyy ja kertyy happoa. On lyötävä apostolin kyytiin kun ei muuta voi. Neljän kilometrin jälkeen en pysynyt enää pystyssä ja lopulta kaatuessani taitoin nilkkani. Siellä sitä Rauman soilla uitettiin jalkaa jäähileiden seassa ja itkua tuherrettiin. Siinä se tältä erää oli, ei pysty enää.

Olen pahoillani.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kielikielitin

Olen elänyt monivivahteista aikaa. Viimeinen viikko on mennyt kaikkinensa suotuisissa merkeissä, tänään on taas otettu askel taaksepäin. Toisin sanoen kipulääkkeet eivät ole tehonneet ja juoksemisesta haaveileminen taitaa olla turhuuksien turhuutta.

Tilanteen eläessä sitä alkaa säätämään tulevaa ohjelmistoa uusiksi. Juuri tulleiden spekulaatioiden mukaan juoksen viikonloppuna vain viestin. Mitäs sitä turhaan katsastamaan kun EM-kisoihin en paikkaa tavoittele. Parempi seurata tilannetta ja yrittää viestissä vakuuttaa Tiomila-valitsijoita. Siitä miilasta on kyllä tullut oikein pakkomielle, ei mittään järkeä tämmösessä.

Olispa kyllä hyvä jos se miila juostais jo tänä viikonloppuna. Loppuis vihdoinkin tää iänikuinen pähkäily. Mitta on tullut täyteen.

9 päivää. Sit vois alkaa harrastamaan vaikka tätä:




Tai tätä:




Tätä:



jatätäjatätäjatätäjatätä









Faktisten tosiasioiden valossa olisi kuitenkin duunattava wörkkiä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Medeldistanskaraktär på banan

Heipat siihen niin.

Kävin viikonloppuna katselemassa suunnistuskilpailuita Varsinais-Suomessa. Kovalta näytti poikien kyyti, huhhuh ei mitn saumaa ikinä tuommoseen rankomiseen! Ja jotkut naisetkin meni hirvittävää vauhtia, ovatko asiat olleet aina tällä tolalla?

Meikäläisen seuran miehiltä kisa sujui aika maukkaasti noin niinku kokonaisvaltaisesti. Yliyrittämisen kaunosaariot pysytteli omalla tasollaan ja sehän kannatti tuloslistaa silmällä pitäen. Pikkuhiljaa jokikylän ukkoja nousee kohti terävintä kärkeä ja mikäs siinä noustessa kun kesäkin tulee.

Tulihan sitä itsekin käytyä maaston puolella, perjantaina ja lauantaina monsteri päässä ja tänään ilman. Juokseminen luonnistuu tällä hetkellä kohtuullisesti uusien lääkkeiden ansiosta. Nyt on löydetty semmonen lääkitys jotta ukko on mukavassa flänägänissä jatkuvalla syötöllä eikä kipuja tunnu. Näillä mennään vielä parisen viikkoa ennenku aletaan viettämään uran kaatajaisia.

Toisaalta tänää pitkällä lenkillä tuntu kyllä aika mukavalta. Huono asia sikäli että aloin elättelemään toiveita paremmasta. Ehkä ens viikonloppuna kuitenkin? No, painan lääkitykset minimiin taas parin päivän ajaksi. Opinpahan miekin olemaan.

Parta kasvaa ja niin edelleen.