sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Paljo menee Esi-Juko?

Mikäli vanhat harmaat aivosoluni muistavat oikein niin Logelta kysyttiin joskus ylä-asteella että paljo menee Jukolen Viesti. No, mulla meni Esijuko aikaan 51:32 ja oltiin vanhusten joukkueella Miika Hernelahti, Simo Martomaa ja meikäläinen sitten ankkurismiehenä kolmatta paras koko kisassa. Sen verran yritettiin että päästiin parhaaksi Kalevan Rastin joukkueeksi.

Pääsin maastoon toisena noin puolisentoista minuuttia Lakasen jälkeen. Kymenlaakson vävypoikana maastotyyppi oli tuttua ja turvallista, joskin paikallisiin olosuhteisiin nähden yllättävän raskasta ja mäkistä. Itse en kuitenkaan hyötynyt kotikenttäedusta yhtä paljon kuin Simo Martomaa, joka tietojeni mukaan oli käynyt kyseisessä maastossa vuonna 1987 kuntorasteilla ja heti perään 1991 Weckmanin Velin ja Jannen kanssa vaeltamassa.

Hyvän suunnistussuorituksen kasaan kursimiseksi mielessä pyörä hieman liikaa muita asioita, kuten menestys, tikki, satsaus ja motivaatio. Näin ollen en keskittynyt riittävästi tekemään vain puhdasta suunnistussuoritusta, kuten vaikkapa SM-kisoissa viime viikonloppuna. Virheet:


  • kolmoselle 20s
  • kasille 40s
  • kahelletoista 50s
  • viielletoista 20s

Bäckmani tuli takaa kiinni ja voitti lopputaistelun. Siitäkin tuli taas oppia, olin nimittäin ihan liian passiivinen. Kova äijä ei muista välitä vaan vetää vakuuttavasti niin että toinen lopulta alistuu ja musertuu. Siihen ei meikämannesta ollut vaan annoin Johanin vetää ja odotin virhettä jota ei sitten koskaan tullu.

Osuustulokset tähän kohtaan näinnikkäästi:

1
Jonne Lakanen50:09
Vaajakosken Terä
2
Johan Bäckman50:20+11OK Orient
3
Samu Lehtola51:09+59Kangasala SK
4
Hannu Airila51:22+1:12Kalevan Rasti
5
Simo-Pekka Fincke51:32+1:23Kalevan Rasti 2


No, taustat huomioon ottaen päätin tuossa Joensuuhun ajellessani olla tyytyväinen kaikkeen. Tällä viikolla on tuntunu että reumalääkitys alkaa tehoamaan enkä oo syöny yhen yhtä buranaa. Yleensä on menny 3-4 päivässä. Nyt alkaa siis olla semmonen tilanne mitä oon oottanu yli kaks vuotta. Silloin ei pienet rastipummit paina.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Pittää olla niin kova vyssiikka ettei urillakkaa tulla

Kävin viikonloppuna kilpailemassa SM-tason suunnistuskisoissa. Hommahan meni suunnistuksellisesti niinku elokuvissa, lauantaina rykäistyssä keskimatkan karsinnassa en pummannu yhtää ja minuutin perään lähteneet Thierry Gorgergoo sekä Valentin Novikov tulivat tokavikaa lähestyessäni sivusta kylkeen. Maaliin tullessani olin tyytyväinen, minuutti staroilta takkiin, ei se nyt ihan pielessä ole.

Melko nopeasti kävi selväksi ettei finaaliin ole sittenkään asiaa. Ohuen näköistä kaveria runttasi maaliin toinen toistaan kovemmilla loppuajoilla.

Repsut löytyypi täältä, H21K7

Aikalailla nausteeseen napsuttelin menemään. Tarkempien analyysien jälkeen päättelin että vauhti oli sittenkin hyvin huonoa. Esimerkiksi rastivälillä 1-2 jäin 24 sekuntia. Vitoselle mennessä eroa kertyi 29 sekuntia ja kasille 44 sekuntia. Eikä virhettä nimeksikään. Ehkä siinä ojanotkossa kärsin pikkusen urien puutoksesta, näytti Kettunenkin jääneen vitoselle 28 ja kasille 36 sekuntia. No mutta niinku otsikossa jo mainitsin, mitäs läksit kikkeliskokkelis.

Lopulta olin 14. ja viimeisen finaalipaikan napaneelta syyskomeetta Matsu Töyrylältä takkiin 50 sekuntia. Ei muuta kuin häntä koipien väliin ja lepäämään.

Viimehetken muutosten myötä itselleni napsahti viestissä ankrnaattoriosuus. Hieman epävarmoin fiiliksin seurailin viestin kulkua, oliko eilinen syytä laittaa urien piikkiin vai olinko oikeasti niin huonossa iskussa? Oliko kaikki tehty oikein? Riittikö sekään?

Heti avausosuuden ensimmäisten väliaikojen perusteella tein tarkan analyysin, minkä lopputulemana päättelin hajontojen olevan suhTEELLISEN isot. Pukema kiersi ansiokkaasti ulkorataa saapuen vaihtoon 4'05 Metsälän pojan jälkeen. Toisella osuudella väliaikatiedot tiesivät kertoa Miikan huikeasta noususta. Analyysit olivat siis oikeita. Vaihtoon Miika saapui tykkijuoksun tehneenä peräti neljäntenä lähettäen matkaan HeiHeiHeinosen. Heinonen juoksi puhtaasti ja antoi kartan allekirjoittaneelle kaikkensa antaneena viidentenä. Edelläni maastoon olivat lähteneet kaikki maailmanmestarit mitä maailmasta löytyy, nuo hurjat möröt joille kukaan ei voi koskaan mitään. Ja Laakkonen siihen selkään sitten, olisko maailmanmestaruus Leksallakin, todnäk on. Perään hyökkäsivät Boström, Tz vetkov, Muukkenstein ja Novikov.

Heti alussa oli pakko vilkaista oman ratani pituus, 10.5 km siellä luki eli pitkää latua tarjolla. Se unohtui kuitenkin sen siliän tien. Kolmoselle mennessä sain puolisen minuuttia eteen lähteneen Laktaatti-Laakkosen selän näkyviin. Koska kunto ei anna tehdä kovia nykyjä imin selän kiinni noin parin kilometrin matkalla. Koko ajan korpes kun vauhti tuntu hiljaselta muttei kovempaakan pääse, maasto oli suht yksinkertaista joten suunnistustehtävät eivät esteenä olleet. Varsinkin kun Leksa suunnisti niin hyvin. Jossain vaiheessa Tsvetkov tuli takaa ja jätti oikeestaan saman tien, ei myö Leon kanssa pystytty yhtään sen perässä.

Pitkällä välillä menin vetämään ja noin 15 sekunnin kuluttua eksyin, Leo ei lähteny perään vaan jatkoi omaa hyvää suunnistustaan. Ennen tien ylitystä sain selän taas näkyviin ja juoksin Leksan kiinni, siinä oli sitten yllättäen Mårekin mukana. Oli pienoinen pettymys kun kuulin taistelevani kuudennesta tilasta, Muukkosta en nimittäin ollut matkan aikana nähnyt.

Loppulenkillä muutin aikaisemmin laadittua taktiikkaa ja siirryin vetämään kolmatta viimiselle mentäessä. Måre ja Leksa eksähtivät pikkusen liikaa oikealle ja sain mielestäni hieman eroa, en tiedä tarrrkalleen kun en taakseni katsellut. Siitä sitten suoraan vaan kohti tokavikaa mahanalus jalkoja täynnä tavoitteena nousta jyrkänteiden välistä ylös. Rinteessä katsoin että Laakkonen on lyöty eikä Mårea näy mailla eikä halmeilla. Ylös päästessäni Måre rullailikin jo täydellä vauhdilla polkua pitkin, mistä hitosta se tuonne ehti. Oli kettu kiertäny enemmän oikealta jolloin nousu oli loivempi. No, siinä järjestyksessä tultiin maaliin ja kyllä tuntu pahalta kun en oo pystyny tekemään kovia vetoja ollenkaan.

GPS-seurannasta huomasin että olin todellisuudessa noussut keskeltä jyrjännettä ylös. Hyvä siitä oli mennä, ei siinä mittään. Mut hitaampi kuin jykän kiertämällä.

Näin se homma etenee

Hiton hienoo oli kyllä taas kisailla. Seuraavana Esijuko, Ruskarastit, Manna, Haulikko ja Småkkeri. Siittä niin.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Ei minnee

Amareissa ei kulkenu juoksu eikä sujunu suunnistus. Simolta tulikin 53 sekuntia takkiin, ja aivan oikeutetusti.

Seuraavana vuorossa ovat SM-keskimatka ja viesti. Lähden karsinnassa ensimmäisenä, koska edelliset rankipojot ovat napsahtaneet vuoden 2009 Finin neljännestä osakilpailusta. Silloin tulokset olivat seuraavat:

1 Topi Anjala 1:34:48
2 Petteri Muukkonen 1:35:26 +38
3 Mats Haldin 1:36:56 +2:08
4 Olle Kärner 1:37:17 +2:29
5 Jarkko Huovila 1:37:26 +2:38
6 Jonne Lehto 1:38:54 +4:06
7 Simo-Pekka Fincke 1:40:44 +5:56
8 Vesa Taanila 1:41:06 +6:18
9 Tuomo Mäkelä 1:41:14 +6:26
Hannu Airila 1:41:14 +6:26
11 Olli-Markus Taivainen 1:41:41 +6:53

Oletetaan nyt ettei tässä 14 kuukauden aikana ole tapahtunut muutoksia ja lähdetään tavoittelemaan paikkaa kymppisakkiin. Vaikka ohan tossa viikonloppuna kyllä vastassa korgergoo, novikov ja muut starat. Realistisesti ajatellen a-finaaliin pääsy on aika kovan työn takana, uskoisin silti että mulla sinne mahdollisuudet on. Ainaskii aattelin vetää niin että tyrät rytkyy ja oksennukset lentää. Enkä pummaa uhtaa en uhtaa.

Treeneissä en ole pystyny tekemään ollenkaan semmosia kovia vetoja . Vaivat vaivaa edelleen mut tommosta vk-harjoittelua pystyy kohtalaisen mukavasti tekemään. Ja nyt kun vetelen noita happosalpaajia niin kipuläkitykset on helppo napata koneeseen. Ei tuu mahahaavaa kirveelläkään. Suosittelen forrestg:lle myös!

Kuhan nyt viivalle pääsen, se on jo hienoa se.

Ei mutta kyllä miun pittää nyt lähteä. Pittää olla tunnin päästä järjestämässä lapsille suunnistuskoulua eli Ketunlenkkiä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Kaikki on valmista, kisakausi voi tulla

Kuntoutumiskausi kuntorasteineen on ohi. On aika tarttua kissaa sarvista ja nostaa härkä pöydälle. Olen valmiudessa, kisat saavat tulla.

Vielä tähän lyhyt mehustelu viime viikkojen kuntorastituloksista.

31.8 Jaamankangas

2.9 Utranharju

7.9 Käsämä

Tänään iltapäivällä on edessä Amareitten keskimatka. Ennakkospekulaatioissa Noljakan saunanlauteilla voittajan himoittua viittaa on aseteltu Nurmosen kapeille harteille. Toisesta sijasta tappelevat vanhat mutta jäykät sotaratsut Martomaa ja Fincke sekä Asikainen. Nostaisin esille myös seuraavat nimet:

16:16 Kaivosaari Ari-Pekka

Säästeliäästi kesän mittaan harjoitellut A-P ei ole kuitenkaan laiminlyönyt tehoharjoitteita. Hapenotto on kunnossa ja mies täynnä intoa. Spaluun veikkaus: sadan joukkoon

16:28 Lonka Veli-Matti

Vellu tunnetaan armottomana rutistajana. Mies ei pelkää kipua vaan on parhaimmillaan silloin kun lähdetään oikeasti lyömään. Spaluun veikkaus: topkymppiin

16:30 Pantsar Taneli

Mikäli Tankha löytää jalkaansa maastoon sopivat piikkarit niin jälki on erittäin rumaa. Sole poka mikhään, kulkua löytyy. Eilinen pirttipäivä on herkistänyt jalat yhä vain kovempaan iskuun. Spaluun veikkaus: kammottelee kolmen sakkiin

16:32 Kiiskinen Pasi

Takuuvarmaa työtä päivästä toiseen tekevä Passo Kiiskinen on se mies, joka haastaa suurimmat ennakkosuosikit. Tietojeni mukaan Pasi ei ole epäonnistunut ikinä. Spaluun veikkaus: haastajien ykkönen

Tuloksia voi etsiä Joen Suunnan internetsivustoilta