maanantai 24. lokakuuta 2011

Jokin on muuttumassa

Halikossa olin saanut vastuulleni ankkuriosuuden. Ankkuriosuus tulee ottaa kunniatehtävänä, ja yleensä kun sitä on tarjottu niin olen haasteeseen tarttunut. Eli lähinnä pikkuviesteissä ja kakkosjoukkueissa.

Olin hieman epävarma iskukykyisyydestä maratonin jälkeen. Tiistaina kävin testaamassa vertailukohtia sisältävällä reitillä, eli AV-maastoradalla Utranharjulla. Juoksin kaksi kierrosta kilpailuvauhdilla ja saatoin todeta kunnon olevan ihan hyvän. Viestiä Pipolle siitä sitten vaan.

Viesti meni KR:n osalta osittain hieman epäonnistuneissa merkeissä. Takkiin tuli eniten toisella osuudella, mikä toki olikin etukäteenkin heikoin lenkkimme. Pääsin kuitenkin matkaan kuudentena 4'38 kärjen jälkeen. Viimeaikainen kilpakumppanini Leo Laakkonen lähti sopimoilleen puolisen minuuttia eteen, eli sopiva selkä saattaisi avoimilla paikoilla ilmestyä näkyviin. Leon kanssa on taitettu peistä ainakin viime vuoden SM-viestissä ja tänä vuonna Kainuussa oltiin samassa letkassa pitkän matkan yhteislähdössä. Ja aikalailla häntäpäässä kumpainenkin. Semmoinen tuntuma on jäänyt, että ollaan aika samantasoisia juoksuvauhdin osalta.

Matka eteni hyvin heti aluvaiheessa. Lexan selkää en nähnyt, kunnes vitoselta lähtiessä mies pamahti vastaan ollen vasta menossa rastille. Siitä alkoi tuttu kahden miehen letkajenkka, sanoisin vetovuorojen mennen aikalailla tasan. Yleisörastilla tajusin, ettei tässä ole kyllä mahdollisuuksia saada edellä meneviä kiinni. Kyse oli ns. perussuunnistuksesta, enkä tohtinut haaveilla suuremmista pummeista edellämenevien taholta.

Loppuvaiheessa eteen tuli hieman pitempi väli, ja otettiin siinä Lekun kanssa hieman eri reitit. Meikäläisellä sattu ilmeisesti tällä kertaa hieman parempi ura alle, ja pääsin pudottelemaan takarinteeseen hieman ennen Pyrinnön miestä. Yksi pysähdys ja tölkkönä lipulle. Sieltä löytyikin yllättäen Paimion Frederik Portin. Leimauspuuhissa näytti olevan, liekö joutunut pienen ketunlenkin kautta rastille tulemaan. Mikäli tällainen humoristinen ilmaisu tässä kohtaa sallitaan.

Frederik edellä kohti seuraavaa ja Spederik sutena perässä. Katse taakse, Leksa oli jäänyt johonkin. Leima ruutuun ja alas tielle. Tiellä Jonnen tarjotessa sankarin viittaa ylle Fredricistä ohitte ja täysillä ylämäkeen. Sinne jäi, selvisin tällä kertaa helpolla.

Mukava juoksu tuli ja tuntui jopa helpolta. Neljäs tila oli nyt se mikä oli otettavissa, juoksivat edellä kuitenkin hyvin. Tervo on kyllä mennyt todella vauhdikkaasti, täytyy olla todella lahjakas.






Lekun kanssa yleisörastilla (Kuva: Ilkka Saarimäki)



Spederik maalissa (Kuva: Ilkka Saarimäki)

Nyt lähdetään kattomaan ensi kevään Tiomila-maastot ja viikonloppuna juostaan Smålandskavlen. Sit mie lepään ja vähän hitaasti.

Tähän tahtiin

perjantai 14. lokakuuta 2011

Palaudu vanha ihraton ruhoni

Juttu marasta

Maraton tuli ja meni. Matkakertomus on julkaistu Hevoskuurin sivuilla, joten sieltä voitte käydä lukemassa tuntemuksista matkan edetessä. Joku oli kommentoinut miksi huippu-urheilija keskittyy katselemaan taakse matkan aikana. Syy on se, että kokemusta maratonista ei ole, ja silloin sitä tuntee olonsa jokseenkin epävarmaksi. Huippu-urheilijoista en sitten tiedä sen enempää.


Aika mielenkiintoinen on tämä palautumisprosessikin. Pohkeet menivät täysin tohjoksi, enkä pystynyt kunnolla edes kävelemään sunnuntaina ja maanantaina. Muutaman hölkän olen tässä jo tehnyt, mutta pohkeet eivät ole kunnossa. Lisäksi oikeastaan vasta tänään iski semmoinen kunnon fyysinen ja henkinen väsymys. Ei vaan jaksa ajatella mitään lenkkeilyä, lähinnä tekisi mieli juhlia koko viikonloppu ihan huolella.

Eipä tässä kuitenkaan auta. Huomenna järjestän AV-testit. Illalla annan kuitenkin pikkusen siimaa ja menen Kerubiin Sparzanzaa ja Doom Unitia kuuntelemaan.

Kai se on vaan todettava että maraton ottaa koville henkisellä ja fyysisellä tasolla. Vaikka Tankhaan se ei näköjään vaikuta millään tasolla!




torstai 6. lokakuuta 2011

Maraton ei räjähtele

Oon taas päässyt harjoitusrytmiin ja sitä myötä lihaksisto on kipeytynyt. Turha valittaa, itehän halusin. Eilen totesin Nurmoselle yötreeniin ajellessamme, että eihän tämä treenisapluuna ole ihan oppikirjan mukainen, mutta menköön nyt tämäm kerran kun kerran harjoitusnarkomania on taas läsnä. Saattaa se toki mennä jonkun muunkin kerran.

Aika paljon on kaikenlaista spekuloitu viikonloppuun liittyen. Millä varusteilla, mitä energiaa, mikä juomasysteemi, mikä sikspäkki kisan jälkeen, kuinka monta videota ja tekstaria kisan aikana jne jne.

Vastaukset tulevat tässä ihan Ensvuonnasitten-tyyliin:

1. Marimekko-huivi, Nike pitkähihainen paita, kalsarit (H&M), lyhyet trikoot (halpis), kompressiosukat New (No) Balance, sateella VJ Ghostrator, kuivalla Inov X-talon, Camelback. Kenkäasia meni ihan pieleen kun nuo VJ:n nappulat kestivät sen kuusi juoksukertaa. Alkaa mennä hermo kyseisen valmistajan kenkiin. Laatu on nykyään erittäin huono, onhan tässä varaa maksella joka kuukausi satasen kenkiä.

2. 4xGutzy- ja 2xDexal-geeli, 1,5 l marjamehua merisuolalla, kourallinen suolapähkinöitä, yksi Flapjack hätävaraksi (yli 500 kcal!) Järjestäjiltä vettä.

3. Camelback

4. Karjala Terwa

5. 0

Lähden matkaan avoimin mielin ja nautiskellen. Mieli on hieman tasoittunut, ja ylivoimaisen reittiennätyksen tavoittelu vaihtunut varovaisempaan taktiikkaan.

Loppuun vielä Tuomo Lehtisen kootut kommentit Tomi Pyylammelle vuoden 2009 Vaarojen jälkeen.


1. Maraton alkaa kolmestakympistä, ei ole merkitystä kuka johtaa kymmenen minuutin kohdalla tai 24 kilsan kohdalla.

2. Maraton ei ole uholaji, vaan nöyrien miesten kilpa. Maraton ei räjähtele.

3. Sairastelun jälkeen elimistö on tyhjä. Silloin pitää matkaan lähteä vielä aavistuksen verran normaaliakin suoritustasoa hiljempaa, ei ylikovaa. Krampit ovat suorassa syy-yhteydessä elimistön neste-, ja mineraalitasapainoon. Päätön kaahaus johtaa jonkin osasen pettämiseen. Niin se vaan on.

4. "Koskaan ei saa keskeyttää" -mantraa hokemalla ei välttämättä pääse maaliin asti. Maraton saa miehen kuin miehen toisinaan polvilleen.

5. Ei kaikki ole paskaa. Yksi kisa se vain oli. Maraton saa mielen matalaksi, mutta onneksi sieltä pääsee aina ylös! Nimimerkillä kokemusta on.

Nämä mielessä!



Ja loppunousussa tänne saakka.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maraviikkoa

Sieltä se taas tuli. Viikon tauko ja mitä parhaimpaan aikaan! Jotain pitää keksiä kun vastustuskyky tuntuu nykyisin kohtalaisen heikolta. Ainakin avantouintia pitää taas kokeille. Sen jouduin jättämään reuman vuoksi, nyt kun lääkitys on kohdillaan niin pitänee ainakin kokeille mitä kylmä vesi tekee. Tuntuu nimittäin niin pirun turhauttavalta olla säännöllisin väliajoin viikko sairaana! Kai se menestyminen on muutenkin riittävän hankalaa.

Tomille voin todeta että viivalla olen joka tapauksessa. Kunnossa tai ei, peesaan sua ja nitistän sopivassa kohdassa.

Kuviot ensi vuotta varten alkavat hahmottumaan, ja tässä on jopa valmentajaviritykset laitettu tulille. Joutuuko sitä näin kolmekymppisenä tunnustamaan että ehkä sittenkin ajattelu on hyvä ulkoistaa välillä valmentajalle? Kyllä joutuu. On selvää, ettei nykyisellä tavalla tämän paremmaksi pysty kehittymään, ja koska mieli tekee suurempiin saavutuksiin, on etsittävä ukopuolista apua. Ja sitä on löytynyt.

Kausianalyysi tiivitettynä:
Harjoittelua lokakuun loppuun tullee 470-480h
Kilometrit: Juoksua 2360, suunnistusta 810 ja hiihtoa 1162. Yhteensä 4330km. Tuohon tulee siis pikkusen vielä lisää lokakuun aikana.
Sairasviikkoja viimeisen vuoden aikana 10.

Analyysi: 600h se ainakin mulla vaatii. Ja 5500km. Mielestäni tulokset olivat kuitenkin ihan mukavia tuolla treenillä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Taisi lipsahtaa ylimenon puolelle tässä vaiheessa

Hei.

Eipä ole pystynyt käymään lainkaan lenkillä sitten viime sunnuntain. Niinisalon reissulla olleista reserviläisistä kaikki ovat sittemmin kaatuneet tähän samaan tautiin, enkä siis tehnyt poikkeusta.

Luonne on semmoinen että ei pysty hetkeäkään olemaan vaan. Pakko on jotain keksiä, sen takia nämä sairastelut aiheuttaa masennusta. Sitä paitsi laskin tuossa huvikseni, että viimeisen vuoden aikana olen ollut 10 viikkoa sairaana. Mielestäni se saattaa olla jopa hieman liikaa. Spekulointien mukaan kaikki johtuu Remicadesta, minkä pitäisi kai laskea vastustuskykyä. Mene ja tiedä, tähän pitäisi saada joku muutos. Turhauttaa nimittäin pitää tasaisin väliajoin viikon tai jopa sitäkin pidempiä taukoja.

Tänään piti juosta Kataja-hölkässä. Tällä kertaa oli kuitenkin tyydyttävä katsojan rooliin. Mukavan näköistä menoa oli, hieman harmittelin etten voinut olla mukana. Keskisalo voitti ja Pantsar oli toinen. Naisissa Johanna Lehtinen löi Kaisa Mäkäräisen.

Ensi lauantaina olis sitten se maratoonikin edessä. Katsellaan nyt miten siitä selvitään. Ei kai tämmöinen ihan parasta mahdollista valmistautumista ole.

Nyt on muuten löytynyt todella kovan luokan ohjelma, nimittäin Maria! Ai että kun oli tälläkin viikolla huikeita tyyppejä saatu haalittua studioon. Keiteleen mies ilmoitti saavansa kiksejä kouluammuskeluista, tuovat kuulemma sopivasti säpinää Suomeenkin. Kylmäksi ei jättänyt myöskään Jussi Parviaisen ja Porno-Saanan vierailu. Toinen oli umpihullu ja toinen umpityhmä. Päätelkää miten päin se meni.