perjantai 14. lokakuuta 2011

Palaudu vanha ihraton ruhoni

Juttu marasta

Maraton tuli ja meni. Matkakertomus on julkaistu Hevoskuurin sivuilla, joten sieltä voitte käydä lukemassa tuntemuksista matkan edetessä. Joku oli kommentoinut miksi huippu-urheilija keskittyy katselemaan taakse matkan aikana. Syy on se, että kokemusta maratonista ei ole, ja silloin sitä tuntee olonsa jokseenkin epävarmaksi. Huippu-urheilijoista en sitten tiedä sen enempää.


Aika mielenkiintoinen on tämä palautumisprosessikin. Pohkeet menivät täysin tohjoksi, enkä pystynyt kunnolla edes kävelemään sunnuntaina ja maanantaina. Muutaman hölkän olen tässä jo tehnyt, mutta pohkeet eivät ole kunnossa. Lisäksi oikeastaan vasta tänään iski semmoinen kunnon fyysinen ja henkinen väsymys. Ei vaan jaksa ajatella mitään lenkkeilyä, lähinnä tekisi mieli juhlia koko viikonloppu ihan huolella.

Eipä tässä kuitenkaan auta. Huomenna järjestän AV-testit. Illalla annan kuitenkin pikkusen siimaa ja menen Kerubiin Sparzanzaa ja Doom Unitia kuuntelemaan.

Kai se on vaan todettava että maraton ottaa koville henkisellä ja fyysisellä tasolla. Vaikka Tankhaan se ei näköjään vaikuta millään tasolla!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.