perjantai 30. maaliskuuta 2012

Systeemiin, robottimaisuuteen

Näin kevään korvalla harjoituskauden kääntyessä vääjäämättä kohti hektistä kilpailukautta tapaan miettiä usein mennyttä harjoitustalvea. Mitä olen tehnyt, miksi ja miten olen harjoittelussa onnistunut. Tänään juoksin 15 kilometrin keveän pääasiassa ympäri Kuhasalon polkuja. Mieli oli kevyt ja hyvä, vaikka mennyt viikko on ollut vaisu. Tänä talvena olen saanut harjoitella vihdoinkin terveenä, ensi kertaa sitten talven 2008. Viikon päästä alkavalla kisakaudella odotan saavuttavani ainakin pari hyvää tulosta, toisin sanoen hyvää suoritusta. Vaikea sanoa, mikä on isku ja suoritusvarmuus Suomen kärkimiehiä vastaan, mutta osviittaa tähän saanen jo viikon kuluttua Bilnäsin kisoissa, joissa vastassa ovat rivien välistä tulkittuna kovakuntoiset Taivainen, Föhr ja Taanila. Ainakin. Neljän viikon kuluttua olen taas viisaampi, silloin on jo selvillä jatkuuko kausi EM-kisojen merkeissä, vai onko seuraava tavoite Jukolan viesti.

Lenkillä mietin myös systeemiä, millä olen Jampan johdolla tänä talvena harjoitellut. Se on juurikin se systeemi, mitä yritin toteuttaa jo 2009. Silloin suunnitteleminen oli vain toteutusta helpompaa, eikä hommasta tullut oikeastaan yhtään mitään. Harjoittelu Jampan ohjauksessa on ollut nousujohteista nimenomaan tehoharjoitusten suhteen. Tällä hetkellä homma menee kärjistetysti niin, että teen kovan harjoituksen kunnolla, ja sitten odottelen sitä päivää, kunnes olen valmis seuraavaan kovaan. Viikossa teen siis vain kaksi kovaa harjoitusta, enempään en pysty.

Systeemiä miettiessäni mieleeni tulivat myös menneet vuodet. Sen lisäksi, että olen käytännössä kokeillut lähes kaikki mahdolliset vammatyypit, olen myös kokeillut lähes kaikkia mahdollisia harjoitussysteemejä. Kokemusta on määränmätöstä, intomielisestä intervalliharjoittelusta (2krt/päivä), reilusta punttien nostelusta, mäkitreenaamisesta, monipuolisesta harjoittelusta, tiejuoksusta, pelkästä suunnistusharjoittelusta ja niin edelleen. Ainakin nyt tuntuu, että tällä hetkellä käytössä oleva systeemi on kohtalaisen hyvä.

Kohtahan se nähdään. Tavoitteena on juosta ainakin pari hyvää kisaa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Henkinen maailmani avartuu

Tässä faktoja minusta:

Opin suuntaamaan katseeni minulle näytettyyn esineeseen: 1kk

Seurasin katseellani liikkuvaa esinettä: 1 kk

Opin tarttumaan esineisiin vain yhdellä kädellä: 4 kk

Sillä tiellä ollaan edelleen, taidot eivät ole paljon karttuneet.


Kisakauden avaukseen on nyt aikaa 18 vuorokautta. Toivottavasti lumet sulavat, niin pääsen avaamaan kauden Billnäsissä. Ohjelmassa ovat myös Rasti-Lukon kansalliset. Leireille en tänä vuonna mene.

Viime viikon treenit:

Ti: 5x1000m 3:02, 3:01, 3:01, 3:01, 2:58
Pe: Kiihtyvä 15km (ka. 3'40)
La: Mäkijuoksua 4x8min Kolilla
Su: 27km

Tänään menin hiihtelemään heti aamukasilta. Kerrankin jäällä oli kivaa, yleensä siellä vain tuulee.


Eilen tapasin staran.

torstai 8. maaliskuuta 2012

The loneliness of the distanssimatkojen mies

Olin koko viime viikon varsin tehoton. Lakanassa oli tehoton viikko, joten sitä sitten toteutin esimerkillisellä tavalla. Ideana oli varmaankin kerätä voimia maaliskuun tehokkaalle harjoitusjaksolle, tuntuu toimivan ainakin tämän hetken fiiliksen mukaan. Jotkut hiihtäjät käyttävät kuulemma samaa systeemiä, eli ennen lumille siirtymistä otetaan viikko löysästi.

Viikonloppuna ystäväni Elmeri tuli kylään. Perinteenä on ollut, että vuosittaisen vierailun yhteyteen sovitetaan myös jonkun bändin keikka. Tällä kertaa tapetille oli nostettu Nightwishin maailmankiertueen avauskeikka Joensuun Areenalla.

Kävimme päivällä suksimassa isolta kirkolta Lykynlammen perälle ja takaisin. Tämän jälkeen homma lähti käyntiin rannekkeen vaihdolla ravintola Kerubin tiloissa, ja Bar Playn burgerilla parin huurteisen huolehtiessa ruoan alas huuhtelemisesta.

Kauaa ei ehditty kotona saunoa, kun oli suunnattava kohti Areenaa emännän toimiessa juoppokuskina. Lämppärinä soitti Poisonblack, Laihiala kumppaneineen hoitikin tonttinsa asiaan kuuluvalla tavalla.

Itse pääesiintyjän olen nähnyt varmaan kymmenen kertaa. Tällä kertaa tuntui, että bändi on ottanut yhden askeleen ylöspäin. Lavalla oli havaittavissa ns. suuren maailman meininkiä. Esitetyillä kappaleilla ei tässä tapauksessa ole hirveästi merkitystä, pääasiassa soittivat kuitenkin uuden levyn piisejä. Kaikki ne kuulostivat, ja ennen kaikkea näyttivät todella hyviltä. Vaikka ei Nightwishiä siviilissä kuuntelisikaan, niin suosittelen tarkastamaan keikan, mikäli sellainen paikkakunnalle sattuu osumaan.

Keikan alku

Lauantaina suksimme Kolin maisemahiihdossa lähes kolme tuntia. Suolamuikut kömpivät mahaan lähes jokaisella huoltopisteellä. Oli suolaisen nälkä.

Sunnuntaina sapluunaan oli uutuutena otettu 25 kilometrin tiestö. Kiersimme isommalla porukalla vanhan kunnon Ketunpesien lenkin.

Tässä tätä raporttia elostani keväisessä Joensuussa. Elo jatkuu yhä enemmän harjoituksiin keskittyen. Siinä sivussa odottelen (työnimeltään) Simpanssin saapumista.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Repokallion maisemahiihto on tulossa

Portugalin reissun loppu meni paremmin kuin alku. Sain treenattua viimeiset viisi päivää hyvin, ja toisessa kisassa tuli ihan positiivista signaalia vireestä. Leirinä ei mikään kovin hyvä, mutta täydellinen katastrofi vältettiin kai...

Kesän kuntoon tuollaisella lyhyellä leirillä ei liene suuren suurta vaikutusta, kyse on enemmänkin suunnistusrutiineiden palauttamisesta. Tervehtymisen jälkeen treeneissä oli hieman navigointivaikeuksia, koska takaraivossa oli pieni ajatus siitä, olenko nyt varmasti terve vai kuvittelenko vain. Siellä ja täällä tuli haeskeltua rasteja, ehkä noin kahta-kolmea rastia per treeni.

Vähitellen suunnistuskin lähti kulkemaan paremmin. Tajusin katsoa kauas ja hakea sillä katseella niitä isoja kohteita. Talviunilla ollut kompassikontrolli toimi myöskin hetki hetkeltä paremmin. Itsehän tapaan varmistaa kompassilla suuntaa jokaisella kartanlukukerralla.

Halusin tehdä hyvän juoksun lauantain pitkän matkan kisassa. Matkaa oli 18,7km ja maasto nopeaa. Hieman toipilas olo yhdistettynä muutaman päivän kovaan harjoitteluun ei tällä kertaa antanut mahdollisuutta hyvään suoritukseen, vaan kisasta tuli lähinnä vk-lenkki pummeilla höystettynä. Tiesin asian jo etukäteen. Olen huomannut, että pystyn monesti aistimaan jo ennen kisaa, onko tulos hyvä vai huono. Asian huomaa yleisolosta, pitää olla tarmokas ja reipas olo, jotta pystyy tekemään hyvän tuloksen. Ennen tärkeitä kisoja onkin pyrittävä saamaan tämä hyvä olo jo hyvissä ajoin.

Keskimatkalla olin matkalla kohti uran parasta juoksua, kunnes ajattelin asiaa. Lopussa tein virhettä 40 sekuntia, ja sijoitus kovatasoisessa kisassa vaihtui yhdeksännestä sijalle 15. Lisäksi tappio Pajuselle harmittaa, kuten aina.

Aikaero kärkeen eli Kurkijokeen on kuitenkin pienempi kuin aikaisemmin. Kai se aina on hyvä merkki.

Tulokset

Seuraavaksi otan kantaa siihen, onko suomalainen suunnistus pudonnut kelkasta.