sunnuntai 19. elokuuta 2012

Karttajuoksua Jämsässä – NORT vaihtui norttiin


Olen kesän aikana juossut enemmän sprinttejä kuin koskaan. Aikomuksena oli tarttua hyvin ohueen, mutta olemassa olevaan saumaan juosta itsensä Suomen joukkueeseen syksyn pohjoismaiselle suunnistuskiertueelle eli Nortille. Eilen oli aika katsoa, mihin kesäinen sprinttisatsaus riittää.

Aamulla karsittiin metsäisellä ja varsin mäkisellä reitillä Jämsän kupeessa sijaitsevan  Hartusvuoren alueella. Hitaasta alusta huolimatta onnistuin varsin mallikkaasti, tuloksena viides tila. Ensimmäinen porras oli onnistuneesti selvitetty, koska minimitavoite oli päästä niiden kuudentoista onnekkaan joukkoon, jotka iltapäivällä juoksisivat erävaiheessa.

Karanteenialueelle mennessä kaverit leukailivat, että jako välieriin oli tehty periaatteella sprinttierä – metsäerä. Todellakin näin oli, sen olisi tulevaisuus katkerasti osoittava. Itse kuuluin tähän metsämiesten erään, kuten seurakavereista Pajunen, Huovila ja Airilakin. Lisäksi välierässä vastaan asettuivat Lakasen velloksista vauhdistaan tunnetut Jani ja Jonne, sekä Tervon suvun Tuomas. Tuomas toi kaivatun poikkeuksen sääntöön, ovathan hänen suurimmat meriittinsä saavutetut nimenomaan sprintin saralla.

Halusin olla koko kisan ajan joko keulassa, tai vähintään kolmen sakissa. Arvelin, että hitaana lähtijänä alkukiihdytys olisi oleva vaikea. Kävi kuitenkin niin, että menin heti ykköselle keulassa. Leimasin ensimmäisenä ykkösellä, kolmosella, nelosella, vitosella, kasilla ja ysillä. Kympille katsoin, että talo kannattaa kiertää vasemmalta. Tässä vaiheessa jäi huomaamatta, että siinä kohtaa oli kierreportaat. Kiersin erehdyksissä vielä toisenkin talon, pudoten viidenneksi.

Tässä vaiheessa tajusin, että nyt tulee vaikeaa. Sain juostua kahdella seuraavalla välillä porukan kiinni, mutta ennen ratkaisevaa rastiväliä olin vielä viidentenä. Otin sattuman kaupalla Janin selän eli kiersimme rastille 13 oikealta. Rastille tullessamme huomasin, että ainoastaan Tervo ehtii eteen. Olin erän kolmas Janin ja Tuomaksen jälkeen, jatkoon mentiin siis ilman aikavertailua. Mun jälkeen maaliin tulivat Pajunen, Lakanen Jonne, Huovila ja Airila.

Aloin heti verkkaamaan ja miettimään finaalia. Nyt olisi mahdollisuus mihin vain, pari ekaa vaihetta oli onnistuneesti selvitetty, juoksu tuntui helpolta ja usko oli kova. Kuulin, että Tervo ja Laka-Jonne oli hylätty, olin siis selvittänyt radan onnistuneesti ilman hylsyä.

Ehdin keskittyä finaaliin reilun puolen tunnin ajan, kunnes tieto tuli. Kaikki muut, paitsi Hannu, oli meidän erästä hylätty. Hylsyjä tuli toisestakin erästä, kaiken kaikkiaan kymmenen. Hyvä fiilis romahti hetkessä, ei jäänyt tästä sitten mitään kuitenkaan käteen. Vooi helketti.

Mielestäni vika on meidän juoksijoiden. Porukassa mennään kovaa, eikä karttaa tule sitten luettua. Tässäkin tapauksessa homma oli pienestä kiinni, käsitykseni mukaan kielletyllä tonttialueella ei montaa askelta otettu. En voi kuitenkaan kiistää, etteikö juuri nyt sylettäisi edelleen todella paljon. Eniten oma tyhmyys.

Ja Muukkosen lokista voitte käydä katsomassa tarkemman analyysin asiasta. Erittäin hyvä selvitys, meidän erässä juostiin kai juurikin noiden kahden puun välistä.
http://www.petterimuukkonen.fi/2012/08/elosen-laskuoppia-dsq.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.