tiistai 25. kesäkuuta 2013

Toistakymmentä pudotusta, yksi läpijuoksu ja viimeisellä riman yli

Siinä mun saldo tällä kaudella. Todellakin joskus voi tapahtua reilun puolentoista tunnin aikana ihmeellisiä asioita. Koko kevään kisat ovat menneet jotenkin vaisuissa merkeissä, olen joutunut kaivamalla kaivamaan omaakin uskoa MM-lipun lunastamiseen. Ja muilla usko on varmasti mennyt jo ajat sitten.

Vaisusta keväästä huolimatta jatkoin sitkeästi valmistautumista MM-kisoihin ja erityisesti pitkän matkan kisaa varten. Maajoukkion Vuokatin leirillä toukokuussa huomasin, ettei tehtävä ole ollenkaan mahdoton, ja itseluottamus kääntyi nousuun. Kävin vielä toisen minileirin Lakasen kanssa. Sen jälkeen taisin lähettää koutsi-Tonderille tekstarin, missä mainitsin suppamaastojen olevan nyt hallinnassa.

Katsastusten keskimatkaa en halua kovin paljon muistella. Periaatteellisella tasolla keskeytin sen neljännelle rastille ja siirsin katseen jo sunnuntain pitkälle matkalle. Tulin toki radan läpi, sijoitus siellä viimeisten joukossa. Otin epäonnistumisen kummallisen kevyesti. Vieläkin uskoa vaan riitti.

Ja eihän se sattumaa ollut. Kisapaikka tuli lunastettua ehkä uran parhaalla juoksulla. Muutama huuto iloisen tapahtuman johdosta oli maalissa paikallaan. Ehkä Dahlen ei nyt vielä annakaan potkuja Trimtexin teamista ja Inoviltakin tuli bonuspari kenkiä. Tuoreilla tossuilla kohti Tipasojaa.

Nyt ei auta tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Thierry veteli saman radan nimittäin kuusi minuuttia kovempaa. Analysoin GPS-seurannan avulla mahdolliset syyt tuohon eroon, juoksuvauhdin eronhan nyt jo tiesinkin. Ne, jotka sanovat MM-kisojen maaston olevan helpon, ja luulevat kyseessä olevan juoksukilpailun, voivat vaihtaa asennetta jo tässä vaiheessa. Parin viikon kuluttua edessä on vaativa suunnistuskisa, jossa joka ainoalla rastivälillä on onnistuttava erittäin hyvin, jopa täydellisesti. Ainakin harjoitusmaaston perusteella kaikki mahdollinen turha kiertely ja kaartelu on saatava suorituksesta pois. En tarkoita sitä, että kaikki välit mennään suoraan, koska tulossa on luultavimmin myös syvempiä suppia ja reitinvalintaa. Tarkoitan sitä, että mahdolliset suppien kierrotkin on toteutettava mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti. Tässä pari esimerkkiä mun "muka hyvän" ja Thierryn oikeasti hyvän viivan eroista:


Rastiväli 4-5: Molemmilla näyttäisi olevan nätti viiva eikä rastilla ole pummia. Thierry juoksee kuitenkin suoraviivaisemmin polun mutkaan, ja meikä häviää noin 10 sekuntia.


Rastille 10: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP kiertelee ja kaartelee. Tappio noin 15-20s.


Rasti 18/22: Thierry ottaa rastiväliviivan hanskaan ja seuraa sitä. SP löytää viivan vasta rastivälin puolivälissä. Tappio 5-10s.

Eli töitä on vielä tehtävänä. Hyvän anto tässä vaiheessa vaikka täydellistä hain.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Yläkanttiin meni

Juoksin Jukolassa toisen osuuden ja onnistuin tulemaan toista kertaa peräkkäin kärjessä vaihtoon. En kiellä, etteikö se lämmittäisi mieltä. Viestimenestys perustuu kuitenkin pohjimmiltaan siihen, että jokainen yrittää loistaa osuudellaan, eikä joukkuepeliin. 

Menin Jämsään torstaina, ja samaisena iltana tehty yöharjoitus muodostui kisan kannalta varsin tärkeäksi. Kaikki sen harjoituksen tehneet olivat majapaikkaan tullessaan hyvin nöyriä poikia, koska maasto todettiin vaativaksi kaikkien toimesta. Luulen, että ilman tuota harjoitusta olisin ampunut ihan liian kovaa ja tehnyt virheitä.

Jere asetti ekalla osuudella riman korkealle meille muille tullen ainakin melkein jokaiselle TV-rastille kärkikolmikossa.  Siitä oli kaikkien hyvä lähteä Jersenaattorin osoittamalla tavalla. Mitään matkakertomusta en jaksa näillä aamuilla ruveta kirjoittamaan, niitä kirjoitellaan yleensä kolmannen osuuden tapahtumista. Hienoa siellä kuitenkin oli taas kerran.

Voittojuhlat on tällä erää lopeteltu ja asia siirretty syrjään. Perjantaina ja sunnuntaina on edessä tärkeitä koitoksia. 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Juhlaviikot

Pitkät lenkit, lyhyet palautukset alkaa olla tosiaan takanapäin. Jos jotain jäi tekemättä niin sitä ei tehdyksi saa. Käsillä ovat nyt ne viikot, mitä varten on jaksettu lähteä lenkkitamineissa ovesta ulos vaikka taivaalta sataisi haarukoita. On aika lyödä nimi tulostaululle sille paikalle, mille se kuuluu. Ja sehän kuuluu just sille paikalle mistä se löytyy.

Ensin juoksen Jukolassa toisen osuuden. Joukkue on saatu valittua, ja se tottelee seuraavaa järjestystä:

1. Pajunen Jersenaattor
2. Fincke S-P
3. Adamski Philu
4. Airila Hanski
5. Haaska Jani
6. Hertner Fabu
7. Suursuo Tierri

Kakkonen on myös kova:
1. Metsälä
2. Heinonen
3. Asikainen
4. Huovila
5. Nurci
6. Liesikielitin
7. Kirka

Ens viikolla on sitten edessä tosikoitos. MM-katsastuksissa on varmasti ihan mielenkiintoinen tunnelma, koska joka ukon on lyötävä kova juoksu pöytään jos meinaa, että Taini ojentaa maalissa junalipun Vuokattiin ja siihen kylkeen ruokalipun viikoksi opistolle.

Hauskaa se tulee olemaan, kävi miten kävi.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Vuokatin voitelut

Moi

Täällä sitä taas ollaan, Vuokatin urheiluopistolla syömässä ja välillä myös suunnistamassa. Teen vielä Lakasen Janin kanssa tämmöisen muutaman päivän täsmäiskun, kun aikaa ja rahaa tuntuu olevan niin pirusti.

Tämän viikon ohjelmassa on vielä pari nasakkaa harjoitusta kankahilla kukkuloilla, ja viikonloppuna sitten piirikunnalliset Rajarastit Joutsenossa. Sen jälkeen alkaa treenit olla treenattuna ja kartat katseltuna, ens viikolla voin alkaa keräämään hyviä tunnelmia tulevia kisoja silmällä pitäen. Jos vielä ne kaksi maisterin tutkinnosta puuttuvaa esseetä saisin tämän viikon aikana kirjoitettua, niin kaikki muut stressiä toisinaan aiheuttavat tekijät ovat poissa käsistä. Toden totta, minusta on pitkän taistelun jälkeen tulossa jotain muutakin kuin uima- ja grillimaisteri. En kuitenkaan ole nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa, sanoin gradutarkastajallekin että voi mennä ihan hyvin vielä pari vuotta näiden kahden esseen kirjoittamiseen.

Edessä siintävät jännittävät ajat ja vatsanpohjassa kihelmöi jo.